Tänään oli tarkoitus käydä ennen estevalkkaa testaamassa miten Valma toimii ilman satulaa. Mutta oma aikataulu taas levähti ja testailu jäi lauantaille. Olinpa sentään hyvissä ajoin estevalkassa. Tarhasta yritin houkutella tammuskaa portille porkkanalla. Vaikutus tehosi vasta parin metrin päästä. Mutta sainpa ainakin seuraamaan. Jospa se tästä. Tallissa oli tänään ihan rauhallisesti. Harjasin pesarilla kun Anne avusti karsinan siivouksessa. Piti putsata myös ruokakuppi siitä itsestään.
Opea tai ratapiirrosta ei näkynyt. Sain onneksi lapsosia haalittua avuksi. Kasattiin puomeja ja tolppia maneesin keskelle. Lopulta ope tuli niitä järjestelemään, meidät käskettiin selkään. Ratsukoita valkassa oli 4. Pihalla jotain nollan tienoilla, maa koppurainen. Eilinen Easyn aiheuttama jäykkyys tuntui maasta mutta ratsailla en onneksi huomannut mitään. Hepo oli hyvin taluteltu alle niin melko pian otin ohjat käteen. Kivan rauhallinen oli tänään. Ravissa säätyi alkuverkassa jopa käsittämättömän hyviin. Jäi hitaaseen raviin odottamaan. Lähti pohkeista eteen (vaikka välillä hieman hitaasti) ja tuli isommastakin ravista nopeasti takaisin. Jihuu!
Ekana verkkatehtävänä tultiin ravipuomeja, joiden jälkeen piti nostaa laukka, laukata puomin yli ja päädyssä kääntyä laukan suuntaan. Vasen nousi huonommin mutta nousi kuitenkin. Oikean kanssa ei ollut muita ongelmia kuin kiihtyvä vauhti. Lopulta puomi nousi ristikoksi. Ei edelleenkään ongelmia kuin vasemman laukan nostossa (video kyllä kavalsi että laukat vaihtui välillä ilman että kuski huomasi). Sitten vaihettiin suuntaa. Ristikko laukassa, raville, ravipuomit, suoralla laukan nosto ja kaarto pitkältä sivulta radan poikki kahden kavaletin yli. Raville siirtymisessä ope taas sanoi että myötää jo. Ekalla kerralla nosti itekseen laukan takaisin ravipuomeilla. Myöhemminkin ehdotti laukkaa mutten suvainnut. Vain pyynnöstä saa laukata. Vaikeinta oli kääntyä oikealle kavaleteille. Ei tainnut vasen pohje olla ihan läpi. Väliin 2 laukkaa. Ei liian pienesti sisään. Taidettiin kolistella mutta pysyivät pystyssä.
Tämän jälkeen tultiin pelkkiä kavaletteja kahdeksikolla yksi kierros. Siinä taidettiin lähes huitaista ohi kun hepo ei kääntynytkään sulavasti oikealle. Pärjättiin kuitenkin ilman sakkokierroksia.
Tämän jälkeen tehtäväksi vaihtui vasta- ja täyskaarrot oksereille. Samantyyppistä on tehty ennenkin. Ensin vastakaarrot eli puomiluukun kohdalta vähän lävistäjämäisesti esteelle ja esteen jälkeen kaarto takaisin uralle. Suunta vaihtuu. Peräkkäin kummallekin pitkälle sivulle. Tämä meni suht ok. Sitten sama homma täyskaartoina. Eli uraa pitkin laukattiin esteen ohi ja sitten käännettiin täyskaarto (puolikas iso voltti) esteelle ja suoristettiin uralle. Taas kumpaankin suuntaan putkeen. Tässäkin vaikeinta oli kaartaa uralta pois oikealle. Tuli kunnon alkeislapsikäännös. Vedin sisältä kaulan linkkuun ja ulkopohje arasti jotain kuiskutteli. Päästiin esteelle mutta laukka hyytyi kaarteessa ja vähän ampaisi esteelle. Ei sakkoja kuitenkaan.
Sitten rata. Meidän hyppyvuoro oli tokana. Ei korotettu vaan hypättiin n. 75-senttisinä. 10 hyppyä, joissa oli aika paljon muistettavaa. Ensin linja (24 metriä?) 7 laukalla punaiselta valkoiselle pystylle pituushalkaisijaa pitkin. Oikealle ja kavaletit radan poikki, vasemmalle. Täyskaarto okserille, uraa pitkin toiselle okserille sama juttu. Nyt kääntyi paljon kauniimmin. Päädyn kautta kavaleteille, taas radan poikki ja oikealle. Tyhjä kierros ympäri ja pitkältä sivulta okserille, vastakaarto uralle ja sama juttu toiselle okserille. Alkuun vähän kolisteltiin mutta parani loppua kohti. Oli jopa yllättävän rauhallinen ja tasainen. Laukat vaihtui joko hypyissä tai askeleessa kaarteissa. Ei tullut vääristä laukoista sanomista.
Olin hyvin tyytyväinen. Enempää ei hypätty. Loppuverkoissakaan ei kaahottanut alta. Vähän hikosi muttei ihan märäksi. Eikä yhtään pukkia koko tunnilla. Aivan huippua! Kyselin opelta suosituksia kisakorkeuksiksi. Etukäteen pohdin 60, 70 ja 85 väliltä. Ope vastasi että 70 ja 85. Näin siis teemme. Seuraavaksi voin ruveta murehtimaan että miten pullero jaksaa hypätä kaksi rataa. Ja jos ei meinaa jaksaa niin miten jarrut toimii.
Tunnin jälkeen mittasin riimunnarulla hepan selän. Summittaiseksi mitaksi tuli 120 cm. Hyvin arveluttavaa. Hepalla oleva fleeceloimi on kuitenkin 155-senttinen ja vaikuttaa sopivalta/hitusen isolta.
Ongelmia:
muutamat väärät laukat nousi alkutunnista
oikealle kääntyminen oli välillä vaikeaa
oikea kantapää ei pysy alhaalla
Parannusta:
ei kieltoja, pudotuksia, ohimenoja tai pukkeja
ravinsäätely alkutunnista toimi hirmu hyvin
aika tasaista menoa
Anne kuvasi meidän valkkaa. Kiitos taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora