Ekaa kertaa elämässä kaksi starttia samalla esteratsulla

Lauantaina oli odotetut ja pelätyt estekisat. Etukäteen olin taas enemmän kauhuissani siitä miten Valma käyttäytyy kuin siitä miten se hyppää. Luokkina meillä oli 70 ja 85. Ekaa kertaa elämässäni siis samalla hepalla kaksi luokkaa kisoissa. Ratapiirrokset oli ovelasti tehty luokkiin erikseen mutta tarkastelu osoitti että sama rata. Arvosteluna A.2.0 eli aikaa piti ratsastaa alusta loppuun. Ekassa luokassa oli 16 kisaajaa, jälkimmäisessä 6 samalla korkeudella ja vielä pari, jotka hyppäsi isompaa. Kummassakin korkeudessa olin vika hyppääjä.

70-luokan arvioitu alkamisaika oli 20.30. Ihan aikataulussa ei oltu. Ennen ekaa verkkaryhmää kävin kävelemässä radan. Totesin etten mihinkään ihan hulluuksiin lähde (kääntämään ykkösen jälkeen ennen seiskaa) vaan teen maltillisen tiukat tiet. Käytännössä siis kasille kakkosen sisäpuolelta. Esteitä oli siis 8, perus puomioksereita ja pystyjä paitsi kutosella oli lainelankut.

Oma tulkinta ratapiirroksesta. 85-luokassa ykkösestä tuli
okseri, kolmosen alle tuli vesimatto ja neloselle ja kasille portit.

Lopulta meinasi tulla jopa vähän kiire. Valma ei pahemmin ehtinyt kävellä alle ennen meidän verkkaa. Muutama kierros ravia ja ekat hyppäsi jo verkkaesteitä. Ensin vasemmassa kierroksessa vitonen ristikkona, sitten kahdesti pystynä. Sitten oikeaan kierrokseen 8 eli okseri paristi. Valma oli kivan rauhallinen. Mitä nyt pikkusen kyttäsi uran vieressä ollutta porttia ja vesimattoa. Kävin nyt esittelemässä lainelankut. Ei niistä juuri välittänyt.

Odotellessa en ihan pitkiä ohjia uskaltanut antaa. Hännässä oli punainen rusetti mutta silti lähes jatkuvasti joku oli pelottavan lähellä. Pikkusen yritti kertaalleen kiihdytellä oven kohdalla mutta oli fiksusti. Kuskia jännitti yllättävän vähän. Ennen omaa vuoroa odotettiin portilla ja siitä sitten sisään ja tervehdys. Varmuuden vuoksi otin vielä laukkavoltin päätyyn alle ennen kuin alotettiin.

Sanoisin että hyvin meni 70 cm. Tasainen ja varma suoritus. Ei kolissut yhteenkään ja laukatkin oli oikein. Ei kiihdytellyt muttei madellutkaan. Edettiin omasta mielestäni ihan kelpo vauhtia ja nolla tuli. Palkinnoille ei päästy kun luokassa oli aikaratsastajia. Ite päätin olla kiirehtimättä ja tehdä nyt sen siistin nollan. Meidän aika oli 50,86 ja sillä oltiin yhdeksänsiä.

Meidän 70-rata. Kisahoitaja Anne kuvasi.

Ratsailta en välissä laskeutunut vaan heti palkintojenjaon jälkeen päästiin takaisin verkkaamaan. Valma ei ois tosin tahtonut takaisin radalle, joten pyysin talutusapua. Jätin ristikkohypyt väliin ja ravailin. Eka hyppy pystylle tuli jotenkin löysästi vaikka muistin puolipidätteen ja omasta mielestäni myötäsinkin. Keilattiin pysty alas. Kuten teki moni muukin. Valma vähän harmistui siitä muttei tullut mitään näyttäviä loikkia. Kaksi hyppyä pystylle, kaksi okserille. Okseri hypättiin kunnon ilmavaralla ja loikat tuntui valtavilta. Kävin taas erikseen esittelemässä portit (ennen kun hypättiin okseria) ja vesimaton. Vähän puhisi vesimatolle mutta käveli tosiaan nätisti katsomaan sitä.

Nytkään ei pahemmin jännittänyt odotellessa. Olin jo rennommin kun väki väheni ympäriltä. Itse radalle menokin meinasi mennä peruutteluksi mutta päästiin sinne omin avuin. Taas laukkavoltti alle ja menoksi. Nyt vauhtia oli enemmän kuin edellisellä kierroksella. Valma hyppäsi aika isosti mutta varmasti mentiin. Aina vesimatolle asti. Töks. Annoin haistella ja uusi lähestyminen. Töks. Se oli sitten siinä. Ope/tuomari huikkasi että voi ottaa yläpuomin pois. Ehdittiin sitä ennen ottaa vielä kolmas yritys. Töks.

Miksi en vain osaa patistaa hevosia näissä tilanteissa yli? Kolmannen kiellon jälkeen taisin vihdoin raipata. Videolta sitä tuskin huomaa eikä tainnut osuakaan kuin satulahuopaan. Sitten ylin puomi pois, kunnon laukka päälle ja pienellä empimisellä vihdoin yli. Ope huusi että jatka loppuun. Eikä siinä sitten enää ongelmia ollutkaan. Varsinkin okserit tosin hypättiin aika ilmavasti ja kyydissä taas tuntui etten osaa istua nätisti isoissa hypyissä. En enää riskeerannut vikalle vaan tein pitkän tien. Lopulta siis kaikista yli. Ei kolistellut tässäkään. Ilman kieltoa aika ois ollut jotain 57 sekunnin pintaan. Toisaalta tässä luokassa ei tullut kuin 4 hyväksyttyä, joten millä tahansa hyväksytyllä kötöstyksellä olisi päässyt viidenneksi.

Meidän 85-rata. Anne kuvasi.

Mutta saatiin tänään meidän eka nollarata. Eikä 85 tuntunut korkeuden puolesta yhtään pahalta. Valma oli yllättävän tasainen. Ei vääriä laukkoja radalla ja muutenkin käyttäytyi fiksusti. Tosin talutettiin varmuuden vuoksi kahdelta puolelta. Hepan elämän toiset estekisat. En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ehkä ens kerralla sit uskaltaa lähteä jo aikaratsastamaankin. Sitä ennen pitää kyllä treenata vielä lisää vesimaton kanssa. Kerran aiemmin ollaan sitä hypätty ja sillon ei ollut mitään ongelmia.

Nelosesteen hyppykaari 85-luokassa
meni aika korkealta.