Keikkumassa Valman kyydissä ilman satulaa (ja sitten satulalla)

Iltasella oli vielä toinen hevostelu eli Valmailu luvassa. Anne oli luvannut tulla varmistamaan ilman satulaa menoani (soittaa tarvittaessa hätänumeroon). Selkään olin Annea patistellut testaamaan jo parisen viikkoa. Jahkailun lopuksi päädyimme siihen että Anne alottaa. Satula matkaan ja maneesiin siis. Tuntien loputtua siellä oli yksi hepo hyppäämässä ja yksi itsenäisesti. Hyvin mahtui joukkoon.

Diktaattorimaisesti totesin Annelle ehdot, puolisen tuntia saa mennä mutta ei ratsastaa heppaa hikeen. Jälkimmäinen siksi etten tahdo jarrujen olevan epäkunnossa kun loikkaan ekaa kertaa kyytiin satulatta. Valma oli Annen kanssa fiksusti eikä kekkuloinut mitään omiaan. Tarkempi selostus löytyy Annen blogista.

Sitten nakattiin satula pois ja varmuuden vuoksi en ottanut raippaakaan alkuun. Pyysin Annen punttaamaan kyytiin ja rauhallisesti Valma sen otti. Toimi myös kaasu ja jarru. Ei kun ravi päälle. Pysyteltiin maneesin takapäässä pääty-ympyrällä niin ei oltu hyppäävän alla eikä nekään meitä pahemmin pelotelleet. Taisi kuskia jännittää enempi. Hetkittäin kun Valma kiihdytteli niin oli kovin hutera olo kyydissä. Pahimpia oli voltit ja jätinkin ne lopulta aika vähiin. Käyntityö oli turvallista.

Aika nynnymäinen olo oli kun laukkaaminen hirvitti. Ensin helpompi eli oikea kierros. Laukka nousi hyvin mutta eteni Valman tapaan reippaasti. Laukkasin tosi vähän kumpaankin suuntaan. Pyörittelin ravissa ympyrällä, tein vähän temponmuutoksia ja sitten harvinaista kyllä rupesi pää lyomään ihan tyhjää. Meni vähän sillisalaatiksi. Peruutuksia (ei kovin hyvin), käyntiväistöjä (ehkä väistöksi tunnistettavia muttei tasaisia), yrityksiä tehdä etu- ja takaosakäännöksiä. Oikeaa pohjetta ei meinannut ymmärtää kääntäväksi vaan tyssäsi paikalleen. Jossain vaiheessa kaipasin esteraippani mukaan menoon. Keskikäyntiyritelmiä. Huolellista kulmien ratsastusta. Olisin halunnut ravata enemmän mutta jarrut tuntuivat toimivan joka ravipätkän jälkeen huonommin ja olo oli edelleen kiikkerä.

Päädyin sitten siihen helpoimpaan ratkaisuun eli satula takaisin. Ilman satulaa piti vielä sen verran temppuilla että tein "neljännes maailmanympärimatkan" eli nostin alastullessa jalan hepan kaulan yli. Anne varmisti mutta Valma oli onneksi rauhassa.

Maneesi oli tässä vaiheessa ihan omassa käytössä (johon heppa suhtautui hyvin). Päätin sitten tehdä keskiravi- ja keskilaukkatehtäviä kuten joskus aiemmin suunnittelin mutta maneesissa oli silloin muita häiriöitä. Ravia päätyvolteilla lyhentäen, lävistäjät keskiravia tai jotain yritelmää. Askel ei alkuun pidentynyt vaan meni kiireiseksi. Yliastunta ja "ilma kavioiden alla" oli edelleen vähän puutteellisia. Anne vinkkasi että edestä vähän lyhyemmäksi. Lopulta tuli isoa ja rauhallista askelta turvan nousematta. Mutta taisi jalkojen nouseminen olla vielä turhan maltillista.

Laukkaa menin ensin vasempaan kierrokseen. Pääty-ympyröillä yritin hidastaa, pitkillä sivuilla pyysin kunnolla eteen. Vauhtia löytyi ja toimi ne jarrutkin vielä jotenkuten. Yhtään holtittomalta ei tuntunut. Muutaman kerran pudotti raville kun yritin lyhentää. Oikeaan kierrokseen laskin kuinka monta laukka-askelta menee pitkälle sivulle. Sain noin 19. Laukka-askeleen keskipituudeksi tulisi silloin n. 3,7 metriä. Toki alussa ja lopussa mentiin hitaampaa. Tätä muutama kierros kumpaankin suuntaan. Yllättävän hyvin toimi jarrut vielä tämänkin jälkeen. Laukasta käyntiin onnistui kyllä paremmin kun taktikoi siirtymän seinää kohti. Laukassa iso ongelma oli nousevat jalkani ja siksi liian syvälle jalkoihin valuvat jalustimet. Etenkin oikea.

Lopuksi ravipyörittelyä. Tuntumalla eteen venytys onnistui jo vähän paremmin kuin aiemmin. Hetkittäin meni kivasti, kevyesti ja rauhallisesti. Sitten taas kiihdytteli ja nosti päätään. Loppukäynnit talutin maasta. Tai leikittiin käynnissä seuraa johtajaa. Alkuun Valma tuli melko nahkeasti. Oli juurtunut ovelle. Patistelulla kuitenkin lähti kävelemään ja seurasi sitten hyvin. Raville hoputukseen vaati raipan. Raasu näytti pelkäävän raippa enemmänkin. Käveli sitten nätisti ovelle ja seisoi aloillaan kun hain takkini. Eikä yhtään häslännyt pihallakaan vaikka maneesista sammui valot. Tänään oli ihan ok-päivä. Keskiviikkona ja perjantaina tuntui menneen paremmin.

Eipä tämän perusteella kovin luottavainen olo ole tulevan perjantain leikkitunnille. Jospa voitontahto toisi myös selässä pysymisen.

Ongelmia:
kiikkerä olo kyydissä ilman satulaa
kantapäät ei pysy alhaalla
muutaman kerran jumitteli käännöksissä kun ei osannut/tajunnut astua ristiin

Parannusta:
ei pukkeja
käyttäytyi muutenkin fiksusti

Videon alussa Valma ja uusi tarhakaverinsa Repe päivällä. Repe väisti. Sitten minä keikkumassa kyydissä ilman satulaa kunnes videokameran akku loppui. Annelle kiitos kuvaamisesta.

Valma päivällä tarhassa.

Repe kurkkii Valman takaa.