Laatua hakemassa pienporukassa

Maanantaina olin antanut houkutella itseni kolmen ratsukon pienryhmätunnille ennen tunteja. Annoin open valita hevosen ja en hirmuisesti yllättynyt kun listassa luki Aksu. Yksi porukasta oli hepat ehtinyt hakea jo sisään. Olin kerrankin ripeä ja harjasin ja satuloin parissakymmenessä minuutissa. Aksu yritti vähän leikkiä kirahvia mutta suht nopsaan tajusi lopettaa semmoset puuhat kun sille supisin että suitset tulee tahdoit tai et. Osansa saattoi olla korvien takaa alas vetävillä ohjillakin.

Maneesiin mennessä Aksu kavahti vastaan tullutta heppaa. Ei onneksi mitään isompaa kekkulointia. Maneesissa oli meidän lisäksi itsenäisesti menevä poni. Alkuverkassa meni tovi että sain hepan kunnolla kuulolle. Ravin kanssa oli vähän hakemista liian ponnettoman ja vauhdikkaan välissä. Pyörittelin ympyröitä, yritin vahtia lapoja ja saada asetuksia läpi. Sanomista tuli että jalat rennoiksi alas ja hartiat taa.

Tehtävään meille rajatiin maneesin takapäädystä neliö. Käytännössä koko tunti ratsastettiin neliötä. Kulmat huolellisesti ja sivuilla suoraan. Ensin harjotusravissa kumpaankin suuntaan. Sitten lisättiin kulmiin 10 metrin voltit. Välissä ei lepohetkiä ollut. Aikamoista höykyytystä istunnalle. Aktiivisempi ravi ja jalat alas oli eniten kuullut kommentit. Ainakin kertaalleen tuli sanomista myös että kädet vierekkäin, ulkokäsi ei saa karata eteen eikä nousta volteilla. Mutta taisi kuulua myös että hyvältä näyttää. Olikohan vasen kierros helpompi. Muistelisin että oikeassa heppa tuntui heittävän takaosaansa ulos ja painuvan vähän raskaaksi edestä. Lopputunnista juostiin yksi x kumoon, aika noloa taas.

Lopuksi vielä laukassa sama. Siinä tuli sanomista että huolellisemmat kulmat ja jousta paremmin ristiselästä. Käytännössä siis pompin satulassa ja piti yrittää olla rennommin. Piti ajatella koottua laukkaa ja niin ajattelinkin. Pohkeista ei aina tapahtunut mitään. Muistutin sitten raipalla että hei, tämä tarkottaa jotain. Siitä Aksu pukitti. Kun toinen ratsukko laukkasi kulman merkkinä olleen jakkaran nurin niin kenollaan oleva jakkara pelotti Aksua kovin. Ekalla kerralla ei meinattu päästä ohi, toisellakin kerralla vielä tuijoteltiin. Kovin pitkään ei ehditty laukata.

Loppuravit olikin aika minimaaliset kun ope lähti jo rahastamaan seuraavia. Heppa talutukseen ja itsekin maksamaan. Enpä muista koska viimeksi ois jalat tutisseet kun pääsi alas satulasta. Hommia oli siis tehty ja piiskausta saatu. Huippua! Kovin monta käyntiaskelta ei tunnin aikana otettu. Tunnustan että olin valmiiksi jo vähän poikki kun kävin juoksemassa cooperin 1,5 tuntia ennen ratsastusta. Aksu taas oli teräskuntoinen ja hikosi vähemmän kuin kuski.

Ongelmia:
oikeassa kierroksessa takaosa tuntui karkaavan ulos
hitusen raskas edestä

Parannusta:
suht tasaista menoa