Kun kaikilla on kiire

Tiistaina pääsin vihdoin taas ratsaille. Vähän tarpeettoman pitkä tauko tuli (6 päivää). Osin aikaansaamattomuuttani kun en buukkaillut vapaailloille lisäratsastuksia. Yritin paikkailla hepattomuutta jumpilla mutta ei se ole sama asia. Hevosmessuillakaan en mennyt edes lääpintäetäisyydelle.

Vaikka perjantaina lumet katosivat Hyvinkäältä niin nyt tuli takatalvi ja lähtiessä piti harjata auto lumen alta. Satoi räntää ja keli oli nollissa. Tallissa odotti yllättävän kurainen Saku. Karvaa ei tänäänkään juuri irronnut. Taas pidin humman huonosti kurissa sillä vasemman takasen sisäpinnan harjauksesta ei selvästi tykännyt ja heilutteli takajalkaa. Samoin satulavyötä kiristäessäni lähes näykkäisi. Vähän otti kiinni jostain pintavaatteista. Taisin olla vähän nukuksissa sillä en saanut kerrottua ettei tämä ole soveliasta. Ratsukoita oli tänään tunnilla 4.

Nyt sain satulavyön kiskottua jo selkään noustuani (avustuksella) tarpeeksi napakalle. Ei pyörinyt myöhemmin laukassa. Alkukäynneissä Saku hiihteli menemään ja ehdotteli välillä ravia. Tuntui olevan kovin kiire. Sen sijaan että olisin saanut ratsun rauhoitettua niin kiire tarttui kuskiinkin. Joku takakireys tuli enkä tunnistanut tätä ratsailla.

Tänään yritin keskittyä pitämään käteni vierekkäin. Monesti löysin ne aika alhaalta. Opelta tuli useasti sanomista etukenotuksesta. En tiedä mikä siihen asentoon tänään taas houkutti. Pidätteet enemmän lantiosta. Yritin kyllä mutta yritykseksi jäi ja Saku tuntui vain painuvan kättä vasten ja pidätteistä läpi.

Alkuun taas taivuteltiin ja väistäteltiin ympyrällä ja suoralla uralla. Vähän vyörymistä. Tehtiin muutamat etuosakäännökset väistöstä. Lopulta jäätiin hinkuttamaan väistö, käännös, väistö, käännös 10 metrin välein. Eikä mitään epämääräisiä väliaskeleita. Huomasin että Sakulta puuttuu asetus ja yritin asettaa. Ei vaan yrittämiseni riittänyt ja Saku mieluummin lisäsi vain poikitusta kuin asettui. Välillä tuntui että komensin (pidätin, asetin) ihan kovasti, sillä tänään humma jokusen kerran ravisteli päätään. Sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Eikä väistöissä saati käännöksissäkään saanut kenottaa itse mihinkään suuntaan. Se oli vaikein asia sisäistää kaiken muun lisäksi. Teoriassa helppoa, tänään vaikea toteuttaa.

Ravissa tunne alta juoksemisesta säilyi. Katsomon puolen pitkä sivu oli yhä maneesin vaikein paikka. Tosin tänään päästiin jo lähes uralle eikä Saku sinkoillut uralta kertaakaan pois. Ei tehnyt mieli kiihdytellä (pyytää lisää aktiivisuutta) kun tuntui jo normivauhdissakin valtautuvan. Vähän väistöjä, käyntisiirtymiä ja lopulta myös voltteja. Tuli hitaasti käyntiin. Ei kuunnellut istuntaa vaan piti lähes roikkua ohjissa. Käynnissä piti malttaa mennä rauhassa eikä kiirehtiä, ohjeisti ope. Sen sain korjattua. Vaikka välillä hypähteli käynnistä itsekseen parin askeleen jälkeen raville. Ravivolteilla taipui nätisti mutta yhä tuntui kiihtyvän holtittomasti, vaikkakin maltillisesti. Tuntui siltä että ollaan muiden tukkeena. Mentiin hitaahkosti mutta yhä tuntui vyöryvältä.

Laukkoja tehtiin tänään vain kulmiin. Samaan tapaan kuin viimeksi. Kun kulmassa kaatuu sisään niin tue ulkokäsi lähes satulaan, sisäkättä ylös ja sisäjalalla ohjaus kulmaan, ohjeisti ope. Olin käsieni ja jalkojeni kanssa tässä alkuun hidas. Mutta ruvettiin pääsemään paremmin kulmiin. Tänään laukattiin kaikki 4 kulmaa (jopa pelottavin ihmisoven kulma), parhaimmillaan taidettiin jopa laukata kaikki putkeen. Hetkittäin kyllä tuntui että menee vain huonompaan suuntaan ja vyöryyntyy. Jälkimmäinen eli oikea kierros ei ollut automaattisesti helpompi. Lopulta sain vähän skarpattua ja kun tein täsmälliset temponmuutokset ravissa pitkälle sivulle niin Saku totteli. Laukoissakin oli joukossa pari kepeämpää. Ehkä sellaiset kun sain istuttua paremmin taakse?

Loppuraveissakaan ei ollut kovin ihanaa. Pidempään muotoon. Avauduin altajuoksun tunteesta ja tehtiin ohjatusti pidäte ja myötäys, pidäte ja myötäys. Saku kuunteli nyt pääosin hyvin mutta edelleenkään ei tuntunut siltä että humma on avuilla. Ope arveli että saatan vaatia itseltäni liikaa. Ei pidä kuulemma tähdätä täydelliseen. Tästä olen eri mieltä (mikäli ymmärsin oikein mitä tarkoitti). Pitää muistaa kehua jo yrityksistäkin. Tietysti. Mutta silti voi tähdätä täydelliseen minun mielestäni, muu olisi luovuttamista ja huonoon tyytymistä.

Tämän päivän 3 positiivista asiaa oli hankalampi juttu. En ollut kovin riemumielin. Sakulla oli kiire ja minä ratsastin huonosti. Kolme keksimääni asiaa ovat listattuna alempana. Jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa tunnin alussa rauhassa aikalisä. Suorittaa vähemmän ja luvan kanssa hidastella alkuun sen verran että saadaan molempien kierrokset alas. Tunnin jälkeen tajusin että taisi olla univajettakin, sillä tallissa minitoheloin. Unohdin riimunnarun, meinasin unohtaa kypäräni, Sakun suupielien tarkistus unohtui jne.

Positiivista kuitenkin että nyt huonommin menneestä tunnista ei tullut kamalaa lannistumaa vaan totesin että joskus tulee tällaisia päiviä. Eikä se nyt niin huonosti mennyt vaan jäätiin kuitenkin enemmän hyvän puolelle. Etukenotuksen estoon en vielä keksinyt ratkaisua.

Ongelmia:
Saku tuntui juoksevan koko tunnin pidätteistäni läpi
jännittyi katsomosivulla enemmän
kuski taas kenotti milloin mihinkin
en meinannut saada asettumaan
vasen lapa tuntui karkailevan vasemmalle
laukoissa tuntui välillä menevän vain huonompaan suuntaan
molempien rentoudessa oli puutteita
kuski taisi olla puoliunessa sillä tunnin jälkeen tallissakin töhöili

Parannusta:
1) yritin sinnikkäästi vaikka tuntui vaikealta
2) huomasin että asetukset olivat hukassa
3) ravivolteilla löytyi hetkittäin rentoutta ja taipui nätisti
ei ollut kovin pahoja puolieroja (molempiin suuntiin oli kiire)
parit näppärät kulmat laukassa
katsomon puolen sivu ei ollut enää kovin paha
tunnin jälkeen vasen käsi ei ollut kipeä vaikka kuvittelin roikkuneeni ohjissa