maanantai 19. marraskuuta 2018

Etsimässä tasaisuutta kaarille

Maanantaina oli viikottaisen hyppypäivän aika Assilla. En taas lähtenyt innosta puhkuen tallille. Pakkanenkin iski: -6°C. Onneksi maneesissa oli yhä sopiva poololla ja fleecellä. Ratsauduin sattumoisin niin että hevosen turpa oli kohti seinää. Assi yritti tavalliseen tapaansa liikkeelle kun olin päässyt selkään. Seinä hidasti. Ja sitten pölhö hevonen päätti lähteä sivulle ja asteli selkäännousujakkaran mukkelis. Ei onneksi eskaloitunut eikä käynyt mitään. Mutta pitäisi näemmä ruveta tässäkin asiassa pitämään parempaa jöötä.

Käynnissä Assi eteni ok. Ravissa oli hidas. Hyvin hidas. Eikä oikein pyynnöistä herännyt. Ohjattu verkka alkoi tästä. Ensin tultiin volttikahdeksikkoa puomin yli radan poikki ja siinä yritin hoputella Assia eteen. Tajusin että jos ei meinaa kääntyä oikealle niin olen itse liian vähän vasemmalla. Auttoi. Open mielestä kääntyi huonommin vasemmalle. En ehtinyt keskittyä. Enkä huomannut askeleiden tarkkomista puomille. Liikaa ajattelemista oli reitissä, lavoissa ja etenemisessä.

Sitten laukkaa maneesia ympäri. Ohje oli ottaa laukat ilman mitään vaatimuksia. Sen verran vaadin että laukassa piti pysyä ja vaikka ovipäätyä teki mieli kartella niin piti mennä esteiden takaa eli lähes uraa pitkin. Molemmat laukat nousivat nätisti mutta herättelin kyllä ensin. Pari kertaa taisi yrittää pudottaa pois. Matkan varrella onnistui tänään lannoituskin. Ope kehui että laukkaa hyvin. Tuntui siltä että jos teen mitään niin pudottaa laukan pois.

Laukkojen jälkeen ravi eteni ihan erilailla. Tultiin maapuomia päädyssä ympyrällä. Kerrankin kivan simppeli tehtävä. Ensin kerran ravissa, sitten laukassa. Käytännössä ensin käynnissä, sitten pari kertaa ravissa kun käynnistelin ratsun.

Laukassa tämä ei ollutkaan helppo homma. Huikkailin aina ääneen että jäätiinkö lähelle vai kauas. Rupesin säätämään hevosta liikaa. Vasta kun keskityin tasaiseen rytmiin ja säädin kaarta niin ruvettiin osumaan. Mutta se vaati aika monta yritystä. Open ohje samasta askelmäärästä pitkän sivun kääntöpisteestä ei auttanut. Sama molempiin suuntiin.

Sitten ruvettiin tulemaan ensimmäistä kiemuraa. Puomilta noin 8 askelta ristikolle ja siitä noin 5 pystylle. Ensin puomeina, sitten pikkuesteitä paitsi ensimmäinen puomi. Kaikki tiet olivat tänään kaarevia, ylityssuunta vaihtui joka kerta 90°. Tässä sama juttu että säätyi vähän liiankin hyvin. 7 - 10 ja 5 - 6 askelta. Päästiin kuitenkin kahdeksaan ja viiteen. Tämäkin molemmista suunnista.

Toisessa päädyssä oli innarivälein ihan aavistuksen nostetut puomit kaarella. Ja sitten samanlainen kaari suoraan ja viitisen laukkaa keskipystylle. Tätäkin tultiin molemmista suunnista. Vähän haparointia tässäkin mutta Assi eteni ihan hyvin. Vaikeinta oli kääntää viimeinen kaari. Ajattelin esteen jälkeen liikaa suoraan kun piti olla kääntämässä jo hypyssä. Enkä saanut kaipaamaani sakkokierrosta radan viimeisillä esteillä kuin lopuksi. Ope välissä seisomassa auttoi kovasti.

Tultiin näitä noin 6 esteen ratoina molemmista suunnista jokusen kerran. Ensimmäinen pikkukorkeuksilla sangen siististi. Vika laukka jäi vaihtumatta. Isommilla taisi tulla sakkolähestyminen heti ykköselle. Suorana kohti estettä että voi vaihtaa. Tässä katosi Assin vauhti ja oli aika löysä. Kampesi kuitenkin kaikista yli. Viimeiselle kierrokselle skarpattiin taas vähän paremmin ja se oli ihan ok. Toinen kaareva meni neljällä, ennen kavaletteja sain kuudennen sullottua vaikka meinasi jäädä ahtaaksi.

Loppuraveissa Assi meinasi taas alkuun juosta alta. Tasoittui siitä. Nyt en kevenellyt ihan parhaalla ajatuksella vaan höpistiin open kanssa omiamme. Assille tuli kuuma.

Ongelmia:
alkuverkassa oli hidas
toiseksi viimeiselle kierrokselle hyytyi
pari väärää laukkaa
kaarteiden ratsastus oli välillä vaikeaa

Parannusta:
ei kakkajumeja
ei kieltoja
säätyi välillä vähän liiankin hyvin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora