Pitkuloitumassa kisoissa

Sunnuntaina oli 1-tason koulukisat Äimiskällä. Lupa lähteä herui hyvissä ajoin mutta jäin vatuloimaan kyydin puutteessa. Kun tallin junnu vähän patisteli ja omistaja järkkäsi minulle lainakärryn niin ei ollut enää hyviä tekosyitä olla menemättä. Vitkastelu tosin aiheutti sen että himoitsemani aamuluokat (he C ja B) menivät täyteen ja jouduin tyytymään yhteen iltapäiväluokkaan (he B). Isona plussana tosin että sai olla ihmisten aikaan liikkeellä eikä aamuhämärissä. 09 heräys riitti ja vaikka aikatauluni petti useassa kohdassa niin silti olin reilusti ajoissa kisapaikalla.

Tänään Hemppa ei halunnut olla pihatossa aloillaan harjattavana. Jatkettiin siis puomilla yrittämistä. Mutta ei Hemppa tänäänkään suostunut olemaan siinä kiinni vaan aina hetken jälkeen peruutti pois. Olin jo oppinut ettei kannata sitoa isommin kiinni. Seistiin sitten vähän kauempana. Minulla naru toisessa kädessä. Silti yritti välillä hiippailla mutta sain komennettua seisomaan. Nyt oli suht puhdas mutta karvanlähdön takia hinkkaukseen meni kuitenkin aikaa. Letitys hoitui siinä samalla. Yllättävän sukkelasti. Tänään 11 lettiä, jotka nutturoin vain kaksinkerroin taittamalla. Harjan mitta oli ihan asiallinen. Häntää olisi voinut vähän tasoittaa mutta saksia ei löytynyt.

Kärrynä oli tänään itselleni taas uusi lainakoppi. Sähköjen kanssa oli vähän säätämistä. Muun tajusin onneksi viritellä jo eilen valmiiksi. Ei varustekaappia, joten satula ja muut tavarat päätyivät takakonttiin.

Hemppa lastautui aivan yllättävän hyvin. Vieras koppi ja suorilta sisään.

Hemppa kisapaikalla odottelemassa.

Kisapaikalla oltiin alkuperäisen aikatauluni mukaan noin paria tuntia ennen starttiani. Hemppa piti jättää hetkeksi yksin koppiin ilmoittautumismaksuhommien ajaksi mutta oli ihan rauhassa heinäverkkonsa kanssa. Purku ja varustus onnistuivat oikein hyvin ilman apukäsiä. Pahinta Hempan mielestä olivat lähistöllä liikkuneet ravurit. Ei onneksi paennut taivaanrantaan.

Kisapaikalle mentiin taluttaen autotietä pitkin. Kentällä oltiin noin tunti ja vartti ennen arvioitua suorituksemme alkuaikaa. Ohimennen varmistin vielä tuomarilta että kuolaimemme (D-rengas kolmipalalla) on sääntöjen mukainen. Olihan se.

Hyppäsin kyytiin ja kävelin hetken kentällä. Totesin että alkuverkan voisi hyvin tehdä myös maastossa ja käytiin kävelemässä 1,3 km lenkki ympäri. Oikeastihan olisi pitänyt ottaa vauhtilaukat alle mutten kehdannut. Rupesin myös pelkäämään mahdollisesti vastaantulevia ravureita.

Keli oli aurinkoinen mutta alle kymmenessä asteessa. Maastolenkin ajan olin takki päällä mutta verkatessa pelkkä poolo riitti. Kävelyä tuli n. 25 minuuttia. Verkka-aikaa luulin olevan n. 50 minuuttia mutta se lyheni noin viidellä minuutilla kun meitä edeltävä ratsukko jäi yllättäen pois.

Aloitin hommat taas kaikessa rauhassa käynnissä lapoja halliten. Hemppa vähän nyki ohjia mutta oli suht asiallinen. Ravissa sama juttu. Jostain kumman syystä itselläni oli eilen paljon selvemmät sävelet mitä olen tekemässä. Nyt meinasi olla kummaa haahuilua. Parikymmentä minuuttia meni enkä ollut edes laukannut. Laukassa kentän pohja tuntui pehmeältä ja Hemppa pitkältä ja etupainoiselta. Onneksi vähän parani. Oikeassa kierroksessa kääntyminen oli heikohkoa ja vasen lapa pullahteli tänään paljon eilistä pahemmin. Vasemmassa kierroksessa kulki ohjastuntumalla, oikeassa nyki turpaa ylös. Ei kovin hyvä. Laukannostot olivat yhä löysiä.

Virallinen verkka oli sisällä ja menin sinne vasta edeltävän ratsukon aloitettua. Raipan sai pitää vielä mukana. Alkuun Hemppa meni taas aika kamalaksi. Nyt tehokkain työskentelyni osui tähän. Ravivoltteja, suunnanvaihtoja, siirtymiä. Laukkaa, nostoja ja voltteja. Nyt vasta istuin ravissa alas. Peileistä näytti asialliselta ja selkään tuntui hyvältä.

Edeltävä ratsukko meni lopputervehdykseen ja jutteli tuomarin kanssa. Nakkasin siis raipan pois ja lähdin aitoihin. Mutta pian tuomari hätisti meidät pois, edellinen suoritus oli kuulemma vielä kesken. Hupsis, noloa. Kuuluttajakin meni samaan lankaan. En kuitenkaan osunut alle vaan sain poistuttua jaloista. Hetken päästä uusi yritys.

Ravia ympäri. Tuomarin ohi käynnissä. Hemppa jännittyi vähän muttei liiraillut pois. Voltti tuomarin eteen, täyskaarrolla toisesta suunnasta ohi. Taisin olla nostamassa laukkaa kun tuli vihellys. Aika pian. Laukkaympyrä, raviin. Ravivoltti. Vieläkään ei parantunut, joten pysäytys. Siitä sitten liikkeelle.

Alkulinja tultiin hyvin suoraan. Eikä sen jälkeenkään tullut pahaa kiemuraa. Vähän aktiivisemmin olisi voinut edetä jalasta. Volttikahdeksikko yllättävän hyvin. Nelikaarisen reitit sangen kohdilleen mutta olisi voinut edetä paremmin. Laukannosto oli löysä ja vähän piti kopistella eteen. Yllättävän pyöreällä niskalla voltilla. Lävistäjä kelvosti. Ei pahin vyörymäsiirtymä muttei tasoittunut heti.

Toinenkin nosto oli löysä. Kääntyi voltille. Raviin tuli vähän kättä vasten. Käynti ok. Venytti ohjan perässä. Ohjien keräilyssä nosti päätä pahemmin kuin treeneissä. Rupesin vähän ennakoimaan ravisiirtymää. Ei noussut. Eikä toisestakaan pyynnöstä. Meni pisteestä ohi mutta lopulta tuli vänkyröinnin kautta ravi. Loppulinjalle tultiin tarkasti suoraan ja Hemppa eteni kivasti. Suorana lopputervehdykseen.

Anne videoi suorituksemme:


Olin ihan tyytyväinen. Ei pahempia rikkoja eikä kovin pahaa vastustelua tai nykimistä. Haaveilin etukäteen yli 62 prosentista Tuli tasan 60. Odotin tällä suorituksella vähän enemmän. Videollahan meno näyttää lähinnä löysältä.

Suurin ongelma oli liian pitkä hevonen. Tai siis vielä suurempi ongelma oli se, ettei kuski huomannut sitä! Taas puuttui verkasta joku huutamasta että aktiivisemmin ja lyhyemmin. Joka hiivatin kisassa sama ongelma! Oikeasti en ole mielestäni sillä tasolla että kannattaisi käydä kisoissa ilman valmentajaa. Mutta olosuhteiden pakosta käydään silti. Kivempihan se on käydä kuin olla käymättä.

Pisterivi oli melko tasaista kutosta. Alusta ja lopusta olisin mielestäni ansainnut seiskat mutta tuli 6,5. Jälkimmäisestä laukkavoltista 5,5, laajahko. Jälkimmäisestä keskikäynnistä + ravisiirtymästä ansaitusti vitonen. Alakerrassa lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta 5,5. "Hevonen ei nyt kyllä valitettavasti ole laisinkaan pohkeen edessä, jää kovin pitkäksi. Lyhyt, terävä verryttely ehkä auttaisi..."

Ja minä kun kerrankin riemuitsin että ehdin verkata riittävästi. Eipä tähän auta kuin kokeilla erilaisia juttuja kunnes rupeaa tulemaan hyvää. Veikkaan kyllä että tänään ainakaan itsenäisesti ei lyhyemmällä verkalla olisi tullut kuin huonompaa.

Suurin ongelma on etten itse tajua koska on hyvä ja koska pitää vaatia vielä lisää. Treeniä, treeniä.