Torstaina oli taas aurinkoista mutta kevätlämpö oli unohtunut. Tallille mennessä auton mittari näytti +5°C ja pihalla tuuli. Jatkettiin normiratsuilla, 3 normiväkeä + 1 vieraileva tähti. Lida oli kiltti hoitaa. Laitoin tänään varmuuden vuoksi martingaalit kun maanantaina nokka oli välillä myös ylös.
Alkuverkka oli vähän haahuilua open saapumiseen asti. Lida oli poikkeuksellisen rauhallinen ja tasainen. Samalla myös hidas. Vasta laukkaspurteissa rupesi heräämään. Laamailusta huolimatta kykeni silti löysyydestään hyvin ripeästi säikkymään ohi meneviä ihmisiä ja autoja. Onneksi ei ihan jokaiseen reagoinut.
Ensimmäisenä hyppyhommana oli isolla ympyrällä puomi-pysty-puomi. Ensin oikea, sitten vasen kierros. Alkuun tamma otti vähän kipinöitä ja liikkui turhankin vauhdilla. Ihan ok. Puomit jotenkin unohdin. Taidettiin vaan nauttia auringosta ja hommiin keskittyminen oli toissijaista. Vasemmassa kierroksessa esteeseen tuli portti. Lida ei välittänyt siitä mitään. Minä kyllä tuijotin ja ekalla kerralla unohdin kääntää. Sakkokierrosten myötä tuli vääriä laukkoja ja ruvettiin keilaamaankin. Meni vain huonommaksi. Liian pitkää.
Sitten loikittiin 3 esteen pätkä. Linja ja muurilaatikko. Tultiinkohan jopa kahdesti. Toisella kerralla paikka ekalle ei osunut ja jäin odottamaan. Lida jätti ponnistamatta ja juostiin lähes läpi. En lähtenyt jatkamaan vaan käänsin linjalta suosiolla pois. Seuraavan lähestymisen ratsastin huolellisemmin. 5 askelta väliin ja vähän energiaa kaarteessa. Muuriakaan ei tuijoteltu.
Seuraavana hypättiin toinen linja, samoin kaarre vasempaan ja vesi, kaarre oikeaan ja kapea ja vielä takapäädyn kautta vasemmalle okseri. Jotain taidettiin taas pudottaa. Vedellä laukka ei vaihtunut oikeaksi. Mutta edelleenkään esteitä ei tuijoteltu. Korkeus oli ehkä jossain 80 sentin pinnassa?
Tämän jälkeen tultiin koko höskä putkeen. 8 hyppyä siis. Esteet nousi. Ehkä ysikymppiin? Isoja muttei pelottavia. Ei ollut oikein suunnitelmia askelmääriin. Eka väli taidettiin tulla vähän pidättäen ja viidellä. Jälkimmäiseen 6 vai 7? Sekä muuri että vesi putosivat. Kaarrelaukka ei ollut kunnossa. Ennen vettä tunsin että tamma on liikaa etuosallaan mutten vain saanut sitä nousemaan ja hypättiin aivan liian pienesti. Yritin muistaa suoristaa huolellisesti ja ratsastaa eteen. Sekä niitä puolipidätteitä. Kertaalleen tuli kommentti että reidet rennoiksi ja jalat alas. Heti perään tuli jalka-asentojeni kannalta loistohyppy. Harmi että unohdin toistaa tämän.
Lopuksi tultiin vielä käännöstehtävää. En ollut huolissani sillä Lidahan kääntyy. Vika okseri, ennen seuraavaa estettä muurille, oikealle ja oksereiden välistä kapealle ja vasemmalle viereinen pysty. Lopetus oikealle. Hypyt meni ok mutta pientä tasapainottomuutta oli kaarteissa. Kapealle mokasin itse. Tultiin turhan reunaan ja kippasin tolpan varpaillani kumoon. Lida hermostui kuskin mokasta ja teki samanlaisen pukkijarrutuskombon kuin maanantaina. Lähes samaan kohtaan vielä. Ja taas keikahdin alas. Jälkiviisaana voin todeta että esteen jälkeen seuraavassa askeleessa kun tamma kimpaantuu niin pitäisi tajuta nojata taakse pukkia varten ja huolehtia ettei Lida saa päätä vedettyä alas. Tänään tömähdin kankulleni. Hetki piti vetää henkeä maassa istuen.
Kierrosta jatkettiin jo hypätyltä muurilta ja taidettiin ottaa se alas. Nyt ei kiukuteltu ihan samassa mittakaavassa ja vähän varmistelin. Pystylle en uskaltanut tulla kovin lujaa ja nypin paikan ihan juureen. Hyvin nousi puhtaasti yli. Tiukka käännös vasempaan ja pystyllekin juureen. Hyvin hyppäsi senkin puhtaasti. Ja sitten tiukka oikea. Helposti kääntyi. Ope kommentoi että kun sai painoa paremmin takaosalle niin parani. Totta.
Loppuverkkojen aikana Lida ei enää säikkynyt ihmisiä tai autoja. Vau! Ei edes pyöräileviä lapsia. Ihan mukavasti mennyt tunti mutta kummasti tuollainen maastoutuminen vähän laskee tunnelmaa. Ei onneksi tämäkään ollut kivulias. Ei mustelmiakaan. Ehkä eniten haittaa henkinen puoli. Juuri kun yritän kvaalautua ulkopuolisiin kisoihin niin lakkaan pysymästä kotitreeneissäkin kyydissä. Voih!
Kotimatkalla tajusin että luuliikunnan kuvaus sopii meidän estetuntiin: hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja tärähtelyä. Jospa tämä luitakin sitten lohduttaisi.
Ongelmia:
alkuun pitkä ja löysä
säikkyi silti
pudoteltiin jonkin verran
yhdestä mentiin lähes läpi
kuski kaatoi esteen
Lida poisti kuskin taas kyydistä
Parannusta:
oli tallissa kiltisti
energinen hyppytempo löytyi hetkittäin
esteet ei tuntuneet yhtään pelottavan isoilta
osasin aika hyvin odottaa hyppyjä
lavoistani ei tullut sanomista
tamman metkut ei pelottaneet
Tänään sain katsojan kuvaamaan meidän menoa. Näinkö siinä aina käy kun on kamera paikalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora