Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin taas tiimin kanssa maastoon. Nyt kaikilla oli omat kisaratsunsa alla. Alkumatka meni lintuja bongaten. Hemppa tuntui hieman pinkeältä. Ei kuitenkaan tehnyt mitään. Ei pysähdellyt. Jännistä jutuista (mm. postilaatikko) vain vähän väisti sivulle. Keli oli yllättävän lämmin ja ilman takkiakin tuli kuuma. Keväinen aurinko, +9°C ja ensimmäistä kertaa mulle tälle keväälle tiet oli hiekkapohjalla.
Käytiin ensin lenkki Kotakankaantietä ravaamassa ja laukkaamassa. Pavella oli omia mielipiteitä vauhdin kanssa niin vaihdeltiin välillä vetoratsun paikkaa. Hemppa osasi olla ihan asiallisesti sekä keulilla että tokana. Laukassa Paven perässä saatiin pidettyä ihan kelpo välimatka mutta aika paljon Hemppaa sai pidellä. Patoutuneita menohaluja. Kunnes ruuna napsautti nelin päälle ja kaverin pylly rupesi lähestymään kovaa vauhtia. Anne ärähti sen verran painokkaasti ettei saa mennä ohi että löysin lisävoimia ratsun himmailuun ja pysyttiin takana. Ei se käsistä ollut lähtemässä mutta olisi halunnut mennä lujempaa. Kun yleensäkin ollaan menty. Tämän jälkeen kaipasin semmoistakin laukkapätkää, jossa pääsisin laukkaamaan jarruttelematta. Tämän pätkän huiput oli 35,5 km/h eikä sen yli enää menty.
Metsäpätkä oli sangen lumella, joten mentiin käyntiä. Kylmä ei sielläkään tullut. Jälkimmäinen laukkaosuus otettiin tallitiellä tallilta poispäin. Mentiin Hempan kanssa ensin edeltä. En himmaillut mutten pyytänyt eteenkään. Venytti askelta rennosti ja mentiin suht reippaasti. Kunnes Pave taas esitti omia mielipiteitään (vrt. koulutuomarin kommentit Hempasta). Himmailin ensin vähän ja lopulta Annen käskystä sain Hempan käsittämättömän nopeasti seis. Pavella vielä sen verran hötkyilytti että totesin että jos mennään eteenpäin rauhallista käyntiä niin kaverikin saattaa rauhoittua. Siitä nopeasti tokeentuikin. Päästettiin ne taas edelle ja laukattiin vielä pätkä. Nyt oli Hemppakin saanut vähän venyttää askelta pohjille ja malttoi laukata kaverin perässä ihan rauhassa. Vähän piti tuijotella kontin takaa lautoja ja vaihtaa laukkaa sekä poikittaa mutta pienillä päästiin.
Loppuun vielä metsäkäyntiä ja ravailua takaisinpäin. Nyt keskusteltiin Hempan kanssa siitä että ei ole ok nyhtää multa ohjia kädestä. Vauhtia sai säädeltyä muttei niin herkästi kun olisin halunnut. Tehtiin vähän temponmuutoksia ja tilaa ainakin oli hyvin kun Pave viipotti kaukaa edeltä ja Vake tuli rauhallisesti perästä. Hempan isomman ravin olisin halunnut lähtevän rauhallisesti tuntumalla eteenpäin. Ruunan mielipide oli kiihdyttää tahtia ja nykiä ohjia.
Mitään kovin jännää ei tällä lenkillä onneksi tullut vastaan. Moottoripyörä saatiin pysäytettyä ja ehdittiin alta pois sivutielle. Sitäkin taisin tosin jännittää Hemppaa enemmän. Sauvakävelijät eivät olleet hevosten mielestä kiinnostavia. Positiivista oli sekin että metsän vesilammikoista Hemppa meni täysin empimättä läpi. Kenttäratsu!
Ongelmia:
menohalut ekassa laukassa
Parannusta:
vaikka oli innokas niin ei kekkuloinut mitään tyhmää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora