Puolikuntoinen kuski ja yllättävän tasainen poni

Maanantaina olin töissä ja samoilla silmillä piti päästä tallillekin. Kivasti ratsun sai valita molemmille tunneille. Ressu tai Wanesa ekalle, Ressu tai Sokeri tokalle. Vaikka vuonoponi olisi sekin ollut kiva niin päädyin Ressuun. Sen kanssa meillä on keskeneräisiä asioita. Kelinä oli aurinkoinen ja vähän tuulinen +6°C, oltiin ekaa kertaa pitkään aikaan kentän etupuoliskolla. 4 ratsukkoa.

Ressu oli pikkusen hitaalla tuulella. Mutta metkuja ei tullut. Kentällekin päästiin käymättä heinäkasan kautta. Selkäännousussa ravisteli päätä mutta osasin pyytää siinäkin lopettamaan ja palkita kun oli hiljaa. Alkuravissa meinasi jo kunto loppua ja lopulta piti pyytää että saanko ottaa takaisin käyntiin ennen kuin rupeaa tuntumaan pahalta. Kovin en jaksanut ponia patistella mutta edettiin kuitenkin. Kuulemma hyvin suoraan. Sen voi lukea ponin ansioiksi.

Alkutunnista tultiin pituushalkaisijalle ja pysähdyttiin hetkeksi. Ensin käynnistä, sitten ravista. Muuten suht siististi mutta pysähdykset ei tulleet ihan tasan ja Ressu korjasi mieluusti jalkoja taaksepäin.

Laukkapätkät tultiin yhdelle pitkälle sivulle. Keskelle ympyrä. Laukat nousi hyvin ja eteni näppärästi. Kivan tasaista. Jälkimmäinen eli vasen oli ehkä tyylikkäämpi. Tämän pätkän jaksoin yllättävän hyvin vaikka välillä yskittikin.

Loppuun vähän ravia, poni tasoittui yllättävän hyväksi. Ei priimaa mutta volteilla kulki tasaisesti. Tänään ei nykinyt yhtään päätään. Toisaalta itsekin yritin keskittyä elävään käteen ja välttää vetämistä. Käynnissä meno meinasi taas hyytyä mutta pyöreydestä tuli kehuja.

Oikein kiva tunti. Mutta puolikuntoisuuteni johti siihen lopputulemaan ettei päästetty jatkamaan seuraavalle. Tykkäsin kun ope muotoili sen noin. Ei jäänyt harmittamaan vaan oli oikein hyvä järkipäätös. Miksi vetää itsensä heti alkuun piippuun ja takaisin lepoon?

Ongelmia:
pikkuisen hidas

Parannusta:
ei ponijekkuillut
ei pukkeja eikä spurtteja
oli sangen tasainen

Mariel kuvasi meidän menoa: