Yksi tyylikkäimmistä kisaradoista Merin kanssa

Sunnuntaiaamuna oli O-Rin estekisat. Vikan luokan estekorkeus oli valinnainen 70/80/90 ja Merin kanssa oltiin menossa hyppäämään 80 cm. Radan kävelin yhdessä JKH-tiimin kanssa. Vähän erilaista tällä kertaa. Ykköseltä heti kakkoselle hankalahko kaareva tie. Kolmoselle yli 180 asteen käännös. Neloselta vitoselle suhteutettu ja vitosena sarja. Kutonen yksittäin ja seiska ja kasi aika pitkällä välillä. Kasi oli kakkosvaiheen eka, ysille sama tiukka käännös kuin ekassa vaiheessa, kymppi oli taas takaisinpäin ja lopuksi vielä sarja toiseen suuntaan.

Ratapiirros, taisin kuvata itse.

Etukäteen olin huolissani että pudotetaan jotain.

Hoitaessa Meri oli lähes unessa. Paikalle mennessä virkistyi mutta ei ruvennut pömelöimään. Piha oli pelkkää jäätikköä, onneksi tammalla oli etuhokit. Mentiin taluttaen paikalle ja odoteltiin pihalla sateessa 70-hyppäjien suorittaessa. Kun Kaisalla ja Annella oli hevosen vaihto niin minutkin avustettiin kyytiin. Maneesiin päästiin jo samalla kun rataa korotettiin. Meri oli kivan tolkkuna. Eikä katollakaan ollut enää lumia, joita kuski olisi voinut säikkyä. Hepo ei kiikutellut eikä ollut ihan pahimmasta päästä etupainoinen. Verkkahypyt meni ok. Tosin ekalle tultiin liian hiljaa ja Meri laittoi vielä miniaskeleen ennen estettä. Loput osasin hypätä paremmasta ratatemposta. Pari kertaa pystyä, toiseen suuntaan laine ja lopuksi vielä okseri. Noin 6 verkkahyppyä. Eikä kolisteltu.

Me saatiin aloittaa eli radan kertaus, tervehdys, laukka, voltti alle ja menoksi. Tänään meno tuntui hyvältä. Eli kolisuteltu esteisiin, laukat tuntui olevan joka välissä oikein (Meri vaihtoi jos ei vaihtunut heti hypyssä). Ponnistuspaikat oli aika kohdillaan ja hypättiin hevosen kanssa samaan aikaan. En tainnut edes pahasti pinkoa suorille jaloille kuten yleensä. Edettiin reippaasti mutta ratti toimi hyvin. Osasin jopa reagoida. Huolehtia kaarteissa että laukka säilyy ja tehdä puolipidätteitä. Kympille tultiin vähän turhan hutiloiden ja ahnehtien pienellä tiellä. Yritin keventää edestä ja antaa pohkeita mutta hyppy jäi silti vajaaksi ja takaa kuului kolinaa. Ajattelin että se oli sitten siinä ja unohdin tehdä viimeisen tiukan tien ennen sarjaa. Sarjakin ylittyi kummallakin kerralla hienosti yhdellä askeleella kuten pitikin. Olin pudotuksesta huolimatta hyvin tyytyväinen rataamme.

Keliolosuhteiden takia odottavat ratsukot saivat olla maneesissa, joten mekin sitten nurkasta seurattiin vielä kisojen loput kaksi rataa. Hepat ei olleet kovin yhteistyöhaluisia ja lopulta oltiin Merin kanssa ainoita 80 cm korkeudella hyväksytysti maaliin päässeitä. Mutisin jo jotain että hyppytreenit toi huonoa karmaa mutta lopetin lyhyeen kun meidätkin kutsuttiin palkintojenjakoon. Sitä ennen ehdittiin ravata ehkä kierroksen verran.

Luokassa tuli lopulta vain kaksi tuplanollaa, joten kisojen reilusti nopeimmalla ajalla päästiin kolmanneksi ja saatiin ruusuke. Jopas jotakin! Tämä tuntui bonukselta pudotuksesta huolimatta hyvälle radalle. Kunniakierrokselle päästiin laukkaamaan Kaisan ja Loren perässä. Onnea Kaisalle voitosta!

Luimukorvakuvien joukossa yksi asiallinenkin ilme.
©Anne

Takaisin tallille mentiin taluttaen. Meri oli edelleen ihanan fiksusti. Ei mitään edelliskisojen virtapiikkien tapaista. Nyt takana siis kahdeksat kisat, joista kaikista ruusuke. Näemmä ne treenit auttoi vähän tuossa tyylissä. Ratamestari kommentoi että perse penkkiin ja kaarre paremmin ulkoavuilla niin ens kerralla pysyy puomikin ylhäällä. Itselläni rupeaa nousemaan himo kokeilla Merin kanssa ysikymppiä vaikka niin moni onkin sitä mieltä että 85 on tamman mukavuusraja eikä helpolla hyppää sitä isompia. Treeneihin testaamaan! Vaikka oli ne kevään AM5:n esteet jo aika korkeita ja hyvin meni.

Kaisa mahtoi videoida ratamme: