Pikkuluokassa väärällä ratsulla

Sunnuntaina Uotilassa oli harkkaestekisat. Aiempien lupausten perusteella merkkasin itseni listaan Fossilla 60 - 70 cm ja 80 - 90 cm. Haaveilin että vihdoinkin vähän yli kasikymppiä. Vaan pieleen meni jälleen kerran. Fossi sai kaverin kaviosta eikä ollut sunnuntaina vielä kisakunnossa. Lupasivat ilmotella tilanteesta mutta vararatsu selvisi vasta kun lähtölistat tulivat. Mörkö, 60 - 70 cm. Tuli aika painokelvotonta tekstiä. Parin tunnin harmittelun jälkeen rupesin näkemään tilanteessa myös hyviä puolia. Kerrankin ratsu, jonka kanssa olisi vähän paremmat edellytykset pärjätä kuin Fossilla. Ja pikkurisut tuskin tuottaisivat suuria ongelmia. Olin hepalle eka sen kolmesta kuskista.

Ratapiirros tuli nettiin näkyville jo edellisenä iltana. Aamulla vielä kävelin sen. Perusradalla varman päälle ja uusintaan suunnittelin tekeväni tiukat tiet. Kisat oli vähän myöhässä mutta niin olin minäkin. Käveltiin hyvin ja kun verkkahypyt alkoivat niin ruvettiin ravailemaan. Liikkui eteen mutta hidastukset oli vähän vyörymistä. Oikeaan kierrokseen ei ehditty hypätä. Vasemmassa tultiin pysty kahdesti ja okseri kerran. Kopsautteli joka kerta. Sitten käveltiin pitkin ohjin ja välillä virittelin lisää. Pari heppaa ennen omaa vuoroa otin pystyn vielä kerran. Taisi kopista edelleen. Pelkäsin että radalla pudottaa. Ratsukoita luokassa oli kai 8.

Ratapiirros.

Oman vuoron koittaessa ravattiin kisapuolelle. Tuomarikulma oli pelottava, eikä Mörkö halunnut mennä sinne. Pyörittiin siinä jokunen voltti kumpaankin suuntaan ja ravasin kenttää ympäri ettei tule yllätyksiä. Tuomari muistutti jo tervehdyksestä. Kysyin että onko kiirettä. Ei kuulemma. Meniköhän meillä joku 1,5 minuuttia siinä tutustuessa paikkaan. Sitten tervehdin ja saatiin lähtömerkki. Vielä vähän laukkaa alle.

Ykkösestä selvittiin puhtaasti, samoin sarjasta. Kaarre kolmoselle meni kivasti. Kolmosen jälkeen laukka oli väärin mutta lennossa korjaus onnistui joko kuskin tai ratsun toiveesta. Tie neloselle oli kohtuullinen vaikka mentiin pelottavan kulman ohi. Ja nelonenkin pysyi ylhäällä, se oli ykkösen lisäksi toinen riskieste. Taas laukka korjaantui lennosta ja vitosellekin kelpo tie. Jonka jälkeen taas taisi olla hetken väärä laukka. Kutoselle tultiin vähän vinosti mutta silti puhtaasti yli. Kaareva tie seiskalle ja ajatukset oli jo kakkosvaiheen käännöksistä kun takaa kuului kops. Voi ei! Perusradan vika putosi eli hypyt jäi siihen. Olisin niin halunnut ratsastaa sen kakkosvaiheen! Ei ois niin haitannut vaikka siellä ois tullut puomi tai pari matkaan. Väitän että ajassa oltaisiin hyvinkin pärjätty vaikkei ratsu tänään ihan ketterimmillään ollut. Muut teki nimittäin sangen rauhalliset maakuntakierrokset.

Sekä ratsutta jäänyt Fossin toinen kuski että Mörön seuraava kuski kehuivat meidän rataa. Itse en ollut yhtään tyytyväinen. Annoin hepan mennä pitkänä ja matkustelin. Harmitti aivan julmetusti. Vaan kyllä se harmitus siitä hälveni. Tajusin että näissä kisoissa ei edes jaettu ruusukkeita niin en edes menettänyt sitä.

Lohduttavaa oli myös omistajan vihjailu että tälle vuodelle on mahdollisesti vielä sekä koulu- että estekisat suunnitteilla. Jospa sitten pääsisin Fossilla kisaamaan. Tämä kokemus oli kuitenkin käymisen arvoinen. Eipä ainakaan estekorkeus tuonut paineita. Mörkökin käyttäytyi tuijottelusta huolimatta tolkusti. Kuten omistajansa totesi niin kyllä Mörkö maaliin vie.

Kisasuoritus: