maanantai 27. lokakuuta 2014

Rennompaa menoa

Koulutunnille ratsukseni osui Ekku. En ollut kovin riemuissani mutta eipä tuo haitannutkaan. Onneksi ahkerat apulaiset laittoivat ratsun kuntoon.

Koulutunnille meitä jäi vain 3. Ihanan luksusta. Alkuun käyntiä, vähän lisää pohkeita ja Ekku kulki pääosin aika kivasti oikeinpäin ja rentona. Hetkittäin tuntui aavistuksen löysältä muttei kuulemma näyttänyt. Pohkeita kuunteli tänään huonommin eikä käynnistä raviin onnistunut ihan pikku kosketuksella.

Ravissa pyöriteltiin alkuun kai voltteja. Sitten oli superpitkä pätkä väistöjä. Harjotusravissa tietty. Yritin heti alusta asti pitää kädet matalalla ja ottaa tukea romaanista että kädet pysyisi paremmin aloillaan. Hepo kulki sangen tasaisena. Eteni kyllä kolmen porukasta rauhallisimmin. Oikealle väistöt meni tosi helposti (eli vasemman pohkeen väistö). Toinen suunta oli haastavampi. Eteenpäinpyrkimys ei ollut samanlaista leijailua vaan sain patistella enemmän. Istunnan kanssa piti olla myös tarkkana ettei takaosa karannut vasemmalle. Myös pelkkä suoraan meno oli välillä vaikeaa kun hepo yritti ennakoida. Vatsalihaksille kunnon vatkaus.

Kello oli jo lähemmäs tasaa kun aloteltiin tunnin toinen aihe eli vastalaukat. Tämän päivän loiva kiemura oli sangen jyrkkä. Selvittiin silti hyvin. Paitsi liian läheltä ohi laukannut suokkitamma kiihdytti Ekun välillä poukkoilemaan pää ylhäällä. Tehtävää vaikeutettiin lisää ja nostettiin myötälaukka, vaihdettiin suuntaa lävistäjällä ja jatkettiin vastalaukkaa uraa pitkin. Varmistelin ehkä vähän tarpeettomasti. Estetunnillahan vaihtoa ei tullut vaikka yritin. Mutta kumpaankin kierrokseen päästiin sujuvasti vastalaukkaa uraa ympäri. Kulmat toki pyöristäen. Kun kaverit pysyi tarpeeksi kaukana niin saatoin keskittyä laukan ratsastamiseenkin ja hepokin keskittyi. Ihan jees.

Tunnin aikana tuli vain yksi säikky. Ravissa parkkikselta kuului rahinaa, Ekku laski takaosansa ja kiihdytti ravia suoraan eteenpäin. Tuntui ihan hullulta! Mutta pidätteillä hiljensi.

Ravissa tuli taas kommenttia siitä että hepo aukoo suutaan. En todellakaan tuntenut selkään yhtään mitään eroa. Enkä huomannut tekeväni itse mitään erilaista kun hetkittäin harjotusravissa suu oli kiinni ja välillä taas aukoi. En vaan osaa!

Loppuraveissa kulki kivan ilmavasti. Vaan piti vähän patistella eteen. Taisin koko tunnin tehdä taivutukset vähän puolivillaisesti. Edelleen pikkurillin liikuttelu tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta ja käsistä meinasi loppua samantien voima. Vaikkei Ekku missään vaiheessa mielestäni painanut kädelle. Helpointa oli silti pitää kädet vain aloillaan.

Ekun kanssa meni ehkä rennoiten tähän asti. Silti tästäkin tunnista jäi vain olo etten osaa. Suun aukominen kalvaa mieltäni. Varsinkin kun en edes huomaa sitä. Ehkä pitäisi enemmän taputella ja kehua. Itselläni kun valitettavasti kelvollisen rima on välillä siellä aika lähellä täydellisyyttä. Eikä mikään riitä. Siirtymät pitäisi edelleen tehdä huolellisemmin ja voisi vaatia laadukkaampaa menoa.

Ongelmia:
käsistä lähti voimat (vaikkei mielestäni ollut edestä kovin pahasti raskas)
taisin olla vähän hartiat lysyssä
kertaalleen säikkyi ja kiihdytti

Parannusta:
kyynärkulma pysyi paremmin
väistö oikealle oli helppoa
vastalaukat meni tosi helposti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora