perjantai 3. lokakuuta 2014

Kolmannella kerralla jo yhteistä säveltä

Perjantaina sain sullottua itseni taas tunnille kuudenneksi. Haaveilin jostain pienestä ja tasaisesta, jolla voisin mennä ilman satulaa. Pieleen meni ja listassa luki taas Ekku. Sillä en ainakaan tässä tutustumisen vaiheessa lähde testaamaan ilman satulaa. Tarhasta tuli hirnuen vastaan. Vähän ihmettelin moista intoa. Kuntoonlaittoon löytyi innokkaita apureita. Satula piti silti nostaa itse selkään ja suitsetkin (kimblewick) päädyin laittamaan itse.

Tänään en enää kauhistellut hepan metkuja. Ratsastin huomattavasti tomerammin. Raipatirai-meiningillä. Enemmän jalkaa ja rohkeammin eteen. Silti taisi tulla sanomista että näyttää löysähköltä. Sain kuitenkin Ekun huomion pidettyä itsessäni eikä kiihdytellyt yhtään omiaan koko tunnin aikana.

Alku tuntui taas tuskaiselta. Kaikki oma hutilointi näkyi heti hevosen toiminnassa. Autopilotilla ei päässyt edes suoraan koska sellaista ei ollut. Kulmassa kääntäminenkin tuntui turhan vaikealta. Lisäahdistusta toi se että heti kun otettiin ohjat tuntumalle niin alotettiin ravissa. Monta kierrosta tuntui että ratsu ei ole lapasessa. Vaikkei se siis mitään kummallista tehnyt. Hallintalaitteet eivät vain tuoneet ihan tahtomiani reaktioita. Pyysin open lopulta vähän piiskaamaan minua. Sitten sain vähän tsempattua.

Yhteen kulmaan ratsastettiin kunnon 90 asteen kulma, väylä oli merkattu puomeilla. Meinattiin joka kerta vähän kaatua suorin vartaloin sisään. Ongelmat oli aiemmilta kerroilta tuttuja. Nyt yritin taivutella heti alkuun paremmin. Taisi hepokin pyöristyä vähän helpommin. Silti tuli oikea käsi kipeäksi kun jäin ohjaan kiinni.

Laukat nousi helposti myötäisinä. Vasempaan kierrokseen sain keskittymällä jopa muutaman noston, joissa turpa ei noussut. Oikeaan en kyennyt samaan vaan videon (alla) klipeillä nostot näyttää vähän holtittomilta. Laukattiin taas vain kaksi sivua kerrallaan, joten laukkaa ei erityisemmin ehtinyt työstää. Yhä kuljettiin perä vasemmalla. Ratsastin välillä vähän eteen. Alassiirtymät olisi voinut valmistella vielä paremmin.

Välissä tehtiin väistöjäkin. Vasemmassa kierroksessa istuntani vinous vei takaosan helposti liikkeen edelle. Menosuuntaan johtaminen tuntui vaikealta. Väisti kuitenkin ihanan helposti.

Lopputunnista palikat loksahti kohdilleen ja ratsu rentoutui. Ravissa rupesi olemaan ihan erilailla letkeyttä. Tuntui sangen kivalta. Ja edelleen reippaalta. Videolta näytti hassun löysältä edelleen. Jopas!

Ekun kanssa kivoimpia juttuja on pitkin ohjin ohjautuvuus. Käynnissä voisi pujotella vaikka minkälaista rataa.

Ongelmia:
aukoi edelleen suuta
meno näyttää löysältä vaikka selkään tuntuisi menevän lujaa

Parannusta:
lopputunnista löytyi rento ja etenevä ravi

Koulutunnin menoa kentän laidalta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora