Otsikko kuvailee alkutunnin tuntemuksiani. Torstaina pelkäsin saavani Samin mutta ratsuksi osui kisakorvikkeeni Mörkö. Fossista tietysti haaveilin. Esteet käytiin kasaamassa maneesiin, joten ajattelin että oltaisiin koko tunti sisällä. Jätin takinkin pois vaikka tihutti vähän, lämmintä oli kuitenkin kymmenkunta. Alkuverkat mentiinkin tekemään pihalle. Onneksi tarkenin poolossani. Turvaliivi sen sijaan teutaroi vastaan ja vetoketju ei pysynyt useista yrityksistä huolimatta kiinni. Kunnon susilaatua, heinäkuussa ostettu!
Alkuverkassa hepo eteni mutta oli pitkä ja etupainoinen. En osannut vaatia kunnon reaktioita ja kaikki tekeminen tuntui jotenkin hitaalta. Tehtiin verkkatehtävänä väistöjä käynnissä ja ravissa. Tai siis yritettiin. Tuntuu etten saanut kumpaankaan suuntaan väistöaskelia. Turpa viipotti vasempaan melko sinnikkäästi. Ihan tosissaan sai yrittää että sai asetuksen oikealle. Sekä myödätä vasemmasta, jonka seurauksena meinasi mennä koko ratsu mutkalle.
Tultiin myös puomeja ravissa ja laukassa. Liian pitkää ja löysää. Kolisteltiin. Liian laakana ja vyöryen. Mutta ohjautuvuus oli aika hyvä. Laukassa päästiin parhaimmillaan osa kolistelemattakin.
Sitten mentiin sisään hyppelemään. Ensin välikäynnit. Sen jälkeen okseria vasemmassa kierroksessa. Suoraan ja pidä laukka. Tämä onnistui kumpaankin suuntaan kivasti. Edelleen tosin mentiin pitkänä ja velttona. Mutta Mörkö nosti jalat esteestä yli (tuskin hyppäsi) ja korkeintaan kertaalleen vaihtui laukka vääräksi jos sitäkään. Itse taas ylihyppäsin kyydissä. Ylävartaloa pystympään kaipasi ope. Lopulta tuli ohjeita että pidätä, pohkeet, pidätä, pohkeet ja rupesin pikkuhiljaa motivoitumaan hommiin. Edelleen oli yläkropan ja myötäilyn kanssa vähän säätöä. Oikeassa kierroksessa okseri nousi jo lähelle kasikymppiä. Ison näköinen.
Lopuksi tultiin kolmen hypyn rata kahdesti. Ekalla kierroksella esteet oli minulle jo hypättävän korkuisia. Vähintään 80. Edelleen pitkää ja löysää. Nyt hukkui myös aiemmin onnistuneet myötälaukat. Huoh. Ja itse edelleen heiluin pääosin liikaa. Esteitä vielä nostettiin ja tultiin toinen kierros. Vihdoin sain oman tsemppivaihteeni päälle ja meno ei ollut enää niin valuvaa. Sangen jees. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ope puhui yli metrin esteistä mutta tarkistusmittaus sanoi 90, 90 ja 95. Vaikka muinoin kyllä mainitsi että maneesin pohjamateriaalilla vastaavat isompia.
Loppuverkassakaan en saanut ratsua kunnolla läpi tai tasaisen pyöreäksi. Muutama hyvä pilkahdus. Kaipaisin valmiiksi ruutijalkaisen ja keulasta keveän ratsun, tällaisiin on välillä vähän motivaatio-ongelmia. Omakseni en ikimaailmassa hankkisi isoa ja rauhallista. Mieluummin vähän huonomman ja hankalamman, jonka kanssa olisi kivaa. Onneksi en ole hankkimassa omaa.
Mörkö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.
Ongelmia:
kuskin motivaatio
pitkää ja löysää
väistöt
Parannusta:
Mörkö meni esteistä helposti yli
kun keskityin niin myötälaukat ja reitti säilyi
tsemppasin kun esteet nousi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora