5-otteluratsastusta

Torstaina pääsin hevostelemaan vähän erilaisissa merkeissä. Ilmottauduin 5-ottelun alkeiskurssille ja tänään oli vuorossa esteratsastus. Eilen miekkailin ekaa kertaa elämässä ja siitä tuli sisäreidet kipeiksi. Ei onneksi haitanneet hevostelua. Heppailu siis Äimiskällä (jonne oon jo pidempään suunnitellut estetunnille testaamaan hivuttautumista). Opekin oli uusi tuttavuus, paikan vakiopeista ainoa, joka mua ei koskaan ennen oo opettanut.

Ratsukseni sain Kapen (Gaiser). Tarkempi tutkiskelu paljasti lähes 170-senttiseksi aika jytkyksi ruunaksi. Tuli vaunuhevonen mieleen. Hoitaessa oli lähes kiltti. Yksi äkäilykohta löytyi. Vasemman takakavion putsaus oli kans aikamoinen kokemus. Hepo nosti jalkansa, laski sen samantien (vaikka yritinkin vastustella). Laski kärjelleen maahan ja nitkautti siitä etukautta painon vuohisnivelen etuosalle. Näytti hurjalta ja oli melkeen takaset ristissä. Pelkäsin että se kaatuu. Seuraava yritys tuotti täsmälleen samanlaisen tuloksen. Kolmannella kerralla pyysin yleisöä ja sitten nosti jalkansa ihan normaaliin tapaan ylös.

Esteet oli kentällä ja me sinne siis. Pääsin edistyneempien hevostelijoiden ryhmään ja meitä oli vaan 3. Kenttä oli aikamoinen perunapelto ja ratsuni tuntui vähän kyttäilevältä. Hyvin huomasin kun laittoi päänsä vinoon ja lähti puskemaan omille teilleen. Vaikka kuulemma on kokenut esteratsu. Aika etupainoinen enkä osannut ratsastaa lyhyeksi ja etuosaa keveäksi. Esteillä tämän sitten huomasi satunnaisena kolisteluna. Kivasti kyllä liikkui ite eteen. Hetkittäin vähän innostuikin. Ja hyvin imi esteille.

Alkuverkka oli hyvin simppeli ja melko itsenäinen. Askellajit läpi. Sitten tultiin ristikkoa apupuomilla ravissa paristi. Sitten laukassa, ilman apupuomia ja lopuksi okserina. Oikeassa laukassa sisään ja esteen jälkeen vasemmalle. Kertaalleen kolisteltiin este etusilla alas. Alkuun huoletti myös hepan selkään laakamaisilta tuntuneet hypyt. Ehdin ilmalennon aikana häärätä ihan liikaa omiani. Onneksi loppua kohti jalkani tuntuivat asettuvan paremmin aloilleen. Ope huomautteli että istu lähempänä satulaa (tänään olin taas kevyen istunnan moodissa). Käytännössä siis etukenotin liikaa. Sitä en tunnin aikana tajunnut.

Verkkahyppyjen jälkeen tultiin 7 esteen rata. Kolmonen oli 1 laukan sarja ja nelonen vesimatto. Neloselta vitoselle 3 laukkaa. Muuten yksittäisiä puomiesteitä eikä kovin vaikeita teitä. Ekalla kerralla korkeus oli 60 sentin kieppeillä. Tokalla kierroksella noin 80 cm. Vähän pohdin että mitenköhän vesimatto ylittyy kun Kape tuntui sitä jo verkkaillessa vähän kyttäilevän. Laukka hidastui kohti vettä mutta yli päästiin. Aika pienellä hypyllä tosin. Sai laittaa hanaa että venyttiin kolmella. Sarja meni ok. Yksi väärä laukka taisi olla radalla.

Isommallakin radalla taisi olla yksi väärä laukka. Kivasti olin menossa vaikka alkuun vähän sähellettiin ja puomit kolisi (eivät pudonneet). Ennen sarjaa hepo kiihtyi ja ope käski pidättää. Minä pidätin vähän turhankin hyvin ja rämmittiin väli kahdella laukalla. Vesi ylittyi paremmin mutta vikalle ei taas askel sopinut ja ampaisi kaukaa. Sakkona saatiin vielä sarja. Isompaa laukkaa kohti esteitä oli käsky. Ja hienosti korjattiin. Sarjan jälkeen hepo tosin taisi vähän kavahtaa kulmassa olleita lapsia ja poistui oikealle aikamoista vauhtia.

Enempiä ei hypätty. Aika passeli määrä. Annen houkuttelin kuvaamaan meidän menoa. Loppukommentit opelta oli oikeen kiva asia. Etukenotuksesta pitäisi pyrkiä eroon. Selviää seuraavalla kerralla että johtuuko hevosesta vai musta kun saan eri ratsun. Positiivista palautetta tuli siitä että tasaisella temmolla suoritettiin radat ja pysyin rauhallisena. Mutta mitäpä sitä suotta hötkyilemään.

Viisinottelun ratsastus tuntuu normi esteratsastusta "vastuuttomammalta". Kuskit ei välttämättä ole kovin kokeneita ja esteet on aika suuria (SM-kisoissakin kuulemma 110 - 120 cm). Hepatkin vieraita. Tämän päivän porukasta tuntui että olin eniten omalla mukavuusalueellani. Eikä ois kyllä haitannut että esteitä ois nostettu niin että ois muakin ruvennut jännittämään. Silmät kiinni (ja pohkeet kiinni) ja kohti. Sillä kai niistä pääsee.

Ongelmia:
lievää kyttäilyä
pari pudotusta
kuski etukenotti
juuri muita korjausehdotuksia ei tullut

Parannusta:
kaikesta yli
liikkui kivasti ite eteen


Anne kuvasi meidän hyppelyt.