Lähes eläkeläisherran kyydissä

Paatun omistaja meni lupaamaan että saisin käydä joskus kokeilemassa Paatua. Hepan eläkepäivät lähestyvät, joten saatiin sovittua testiaika maanantaille. Minä olin ihan varautunut tuuppaamaan tasaista mutta omistajalla oli muita suunnitelmia. Rollerit suuhun ja esteille maneesiin. Ei raippaa. Tallikäytöksestä isot plussat. Olisipa kaikki yhtä lutusia.

Alkuverkat oli aika perusteelliset. Lepokäyntien jälkeen otin hepoon tuntumaa käynnissä, sitten ravissa. Suokki joo muttei pahasti etupainoinen. Oma moottori toimi kivasti. Pohkeilla ratsastettava. Omat pohkeet ei aina vaan muistaneet hommaansa. Vasempaan kierrokseen varsinkin piti ratsastaa jaloilla että sai asetuksen läpi. Muuten jäin vaan sisäohjaan kiinni. Paatun mielestä kuskin suurin puute oli myötääminen pysähtyessä. Siinä kiskoi ohjat kädestä kerta toisensa jälkeen. Omasta mielestäni en voinut myödätä vielä kun toinen hiippaili eteenpäin. Onneksi liikkeellä tätä ei tapahtunut.

Kun kuski ei ihan keskittynyt ratsastukseensa vaan höpisi omistajan kanssa niin Paatu tarjosi nätisti vaikka mitä. Laukassa huristeltiin ensin ympäri maneesia että laukkamoottori lähti käyntiin. Sitten yritin tulla laukkapuomeja. Yritin, sillä en osannut kääntää ja huristeltiin ulkokautta ohi. Onneksi omistajalla oli hyviä vinkkejä ja lopulta kuskikin tajusi että ei se itsestään käänny.

Huilin jälkeen oli esteiden aika. Aluksi keskilinjalla oli ponnistuspuomi ja 2 ristikkoa (1 laukka väliin). Taas esiintyi hetkittäin kääntelyepätarkkuutta. Mikäköhän mua oikein vaivasi? Paatu kuitenkin imi esteille ja ylitti ne joka kerta. Alkuun hyppäsin ite enempi kuin hepo. Tultiin kummastakin suunnasta. Laukka esteen jälkeen vaihtui toisinaan vääräksi (olen aika hyvä siinä). Lopulta linjalla oli puomi, pysty ja okseri. Edelleen päästiin hyvin yli. Pidättäminen ennen estettä, keula ylös ja moottori toimimaan. Näissä en ollut ihan suokkimoodissa. Pidin vähän hellästi edestä ja omat kädet saattoi laskea turhan alas. Mutta onneksi opin.

Paatu ei jyräillyt pahasti vaikka jarrutusmatkat esteen jälkeen olikin vähän pitkiä. Laukat nousi suht säpäkästi ja liikkui kaikissa askellajeissa ite eteen. Vaikka laukka välillä olikin nelitahtinen enkä tajunnut korjata kuin vasta omistajan pyynnöstä. Sanoisin että helpompi ratsastaa kuin Vappu, jolla viimeksi hyppäsin samassa paikassa.

Marialle kiitos tästä kokemuksesta!

Ongelmia:
kuski ei osaa
en osunut laukkapuomeille

Parannusta:
ei mitään epäröintiä hyppyihin


Maria kuvasi videot meidän hypyistä.