Perjantaina Artsi oli taas Tallinmäellä. Kuulin tästä vähän vahingossa ja mahduin onneksi mukaan. Muutama aiempi yritys on kaatunut open perumiseen ja viimeksi oma kyytini selvisi niin myöhään etten mahtunut enää mukaan. Nyt tämä saatiin vihdoin toteutumaan!
Ratsukseni sain Veksun ja vähän vastahakoisen varustuspalvelun. Tallissa oli kuulemma vain yksi ihminen. Mistäs ihmeestä minä olisin sen voinut tietää? Lämmintä oli vain pari astetta ja ratsastettiin kahden ratsukon porukoissa.
Ehdin kävellä hetken ja ottaa hitusen hölkkää ennen opetuksen alkamista. Vegas tuntui todella kankealta ravissa ja pohdin onko se ihan kunnossa. Onneksi vertyi siitä nopeasti.
Hommat aloitettiin keskiympyrältä käynnissä. Taivutettiin ulos, johdettiin siitä asetus sisään ja samalla ratsastettiin sisäjalasta eteen. Sitten rauha ja hetken päästä sama uudestaan. Veksu oli alkuun kankea ja vastentahtoinen. Hetken tuntui pahalta pakottaa hummaa töihin ja tuntui että vedän liikaa. Onneksi tajusin lopettaa vetämisen. Sama tehtiin molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Laukassa piti ulostaivutuksen mukana kääntää etujalkojakin isommalle ympyrälle. Sekä ratsastaa laukkaa ihan kunnolla eteen. Ja niin vaan Veksu rupesi rentoutumaan. Tänään sain oman tuntuman pidettyä kivan joustavana alkukankeilun jälkeen. Monesti tuli myös käskyjä myödätä ja taputtaa. Lähinnä sisäkädellä.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin raviväistöjä. Jaettiin kenttä pituussuunnassa puoliksi ja molemmat sai oman työskentelypuolikkaan. Pitkää sivua päätyyn, sieltä täyskaarto (tai jotain vähän vastaavaa) ja väistö takaisin uralle. Pitkän sivun keskelle tehtiin voltti, jonka puolessa välissä käytettiin asetus ulkona. Sitten toiseen päätyyn, täyskaarto ja väistö uralle sekä voltti. Eli molemmat puolet tuli tehtyä vuorotellen.
Veksu väisti tänään helpommin kuin aiemmin. Ohje oli pikemminkin soljua letkeästi eteen tms. kuin tehdä kovin jyrkkää väistöä. Ja myödätä väistöissä sisäohjasta. Vasemman kierroksen voltilla piti ulostaivutuksen mukana kallistua itsekin vähän ulos oikealle. Oikeaa pohjetta väistäessä taas ajatella Veksun asetus pikemminkin vasemmalle eli menosuuntaan (kuten Katjakin vinkkasi). Päädyn täyskaarrolla oikealle Veksu tuntui välillä vähän kummalliselta ravissa. Useamman kerran (näkyy myös videolla). Erikoista kyllä että ravivoltilla keskempänä en muista tätä huomanneeni. Ohjeiden perusteella Veksu taisi jäädä enemmän oikeaan ohjaan kiinni. En kyllä muista huomanneeni selkään kovin suuria eroja. Tai sitten oli niin paljon muuta mietittävää.
Lopuksi tehtiin laukkakuviot vielä vuorotellen. Taipuisuutta vastalaukan kautta. Kuviona mikinpää. Voltille siis myötälaukka ja sitten puolikas ympyrä vastalaukassa. Sitten taas pari voltillista myötälaukassa taivuttaen ja seuraava vastalaukkakaari. Vastalaukoissa lähdettiin taivuttamaan kaaren suuntaan. Veksu piti vastalaukat hyvin. Alkuun meinasi lähteä taivutuksen mukana koko hevonen ja tie meni vähän höpöksi. Mutta parani hienosti.
Jälkimmäisestä (vasemmasta) suunnasta taidettiin odottaa vaikeampaa mutta se meni ehkä vielä sukkelammin. Kunhan kuski tajusi ettei ole mitään kiirettä ja vastalaukat voi mennä rauhassa niin tuli oikein kivoja pätkiä. Kaaren suuntaan taivuttamalla Veksu rentoutui. Opekin taisi yllättyä positiivisesti.
Loppuraveissa Veksu oli kiva ja letkeä. Haljuinta oli humman jännittyminen päädyissä. Pitkin ohjin kävellessä ei jännittynyt mutta tuntumalla ravatessa kyllä.
Kuskilla meni koko tunti ennen kuin tajusi että taivutteluilla taidettiin hakea rennosti ohjaa seuraavaa hevosta.
Ongelmia:
Veksu oli alkuun aika kankea
oikea jalustin putoili jalasta raviväistöpätkällä
voltilla oikeaan tuntui epämääräiseltä
jännittyi molemmissa päädyissä
selkäni jumi illalla
Parannusta:
muuttui taipuisammaksi
teki väistöt ja vastalaukat hyvin
tykkäsin siitä kun monesti tuli käsky myödätä ja taputtaa
Pekka ja Neea kuvasivat meitäkin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora