Sunnuntaina en saanut valmista ratsua estetunnille mutta kamppeet oli kasattu ulkokarsinoille, joten ei tarvinnut olla kenenkään kanssa lähikontaktissa. Ratsukseni sain Unan, hauskaa. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja menomatkalla auton mittari näytti +7°C. Tänään tarjolla ei ollut kuin kolmipalarolleri ja olin vähän huolissani jarruista. Päätin kuitenkin kokeilla miten pärjätään.
Olin kuumissani jo kun pääsin kentälle. Totesin että tikahdun takin kanssa ja otin sen pois välistä. Poolo ja turvaliivi tuntui vähältä, varsinkin kun tuuli vähän. Onneksi toppaliivini järjestyi paikalle ja blokkasi viiman alaselkään ja kaula-aukkoon.
Alkuverkassa Una oli kivan rauhallinen ja teki temponmuutokset pienillä pyynnöillä. Pian tuli sanomista että humman pitäisi kulkea pyöreämpänä. Tunnustan etten kunnolla edes yrittänyt. Kun yritin niin tuli kommentti että kädet aloillaan tms. Johdin tai kohotin sisäohjaa. Mutta yritin sitten hillitä kädenliikkeitäni. Taivuttelin vähän ravissa ja käynnissä ja melko pian rupesi menemään parempaan suuntaan ja päästiin hiillostuksesta. Ohje oli mennä pikemminkin alkuun liian hitaasti. Tämäkin tuntuu riippuvan opesta. Nyt uskalsin pyytää paremmin myös eteen koska tuli niin hyvin takaisin ja pysyi rentona. Taisin oikeasti torstaina tajuta jotain Unan ratsastamisesta.
Sekä alku- että loppuverkassa tuli taas noottia siitä että kiitän hevosta liikaa(?) ja liian isosti. Tuntumaa ei pitäisi heittää (sisäohjasta) kokonaan pois. Homma kuulemma leviää. Joko ymmärsin väärin tai sitten olen vaan eri mieltä. Minun mielestäni ratsastajia pitäisi pikemminkin kannustaa kehumaan ratsuja. Korkeintaan sitten hienosäätää sitä että mikä on hyvä tapa kehua.
Kaikki laukat menin tänään kevyessä istunnassa. Oli itselleni helpompaa. Una laukkasi rauhassa ja hitaasti. Ensin oikea kierros sileällä. Tajusin että alkuverkassa on huono mennä vain minilaukkaa, sillä sitten tulee ongelmia esteillä. Vasemmassa tultiin linjaa puomilta esteelle. 14 metriä ja 4 laukkaa kaivattiin väliin. Ekalla kerralla meinattiin jäädä jopa vähän kauas. Toisella kerralla jäi paljon ahtaammaksi eikä enää niin kuunnellut välissä.
Sitten tultiin suora linja. Metrimäärä laskettiin mutta unohdin sen jo. Ope kysyi että montako laukkaa ja laskeskelin vastaukseksi 7. Seitsemällä myös tultiin. Olikohan eka kierros kun Una kopsautti molempiin esteisiin etusilla. Loppakoipi. Toisellakin tuli 7. En muista oliko molemmilla kerroilla väärä laukka jälkimmäisen jälkeen. Se kuitenkin korjaantui lennossa eikä Una kiihdytellyt yhtään niin pahasti kuin viimeksi vaan sen sai helposti himmailtua käyntiin.
Seuraavaksi hypättiin sarja. Tosin ympättiin se radanpätkän joukkoon ja tultiin viiden hypyn kierros. Pysty, sarja ja pitkä kaareva linja. Ekan jälkeen oli väärä laukka ja meni sarjan suoristuslinjalle asti että sain (ravin kautta) vaihdettua. Ehdin kuitenkin. Viimeinen kaari tultiin väärässä laukassa. Meno oli oikein hallittua eikä Una kiihtynyt kuin korkeintaan hetkiksi kerrallaan. Muistin hellittää ja rentoutua. Saattoi olla tällä kierroksella kun vika putosi kun en malttanut odottaa vaan tuuppasin. Tiet sain ratsastettua hyvin.
Open nostaessa esteitä rataa varten yllättäen jännitti. En oikein tiedä mikä. Esteet näyttivät edelleen pieniltä ja Unaan oli hyvä luotto. Ehkä alitajuisesti pelkäsin että homma menee pipariksi ja olisi kiva lopettaa sitä ennen. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt.
Käynnistelin tammaa ensin vähän ravissa, sitten laukassa, ennen kuin aloitin. Skarppasin että ekalle pystylle nostaisi koipensa yli ja näin teki. Seuraavalle linjalle oli vähän enemmän vauhtia ja sujuttiin nyt kuuteen. Päädyssä tuli yllättävän hyvin kiinni eikä menty sarjalle liian lujaa. Samoin seuraavassakin välissä taisin saada homman haltuun. Kaareva linja tultiin taas väärässä laukassa. En muista putosiko jälkimmäinen taas. En varmaan tajunnut tehdä pidätettä vaan laakahypättiin. Ennen viimeistä nyin kaahailun pois ja sain Unan odottamaan. Siihen oli hyvä rentoutua itse.
Saatiin sakkona kolme viimeistä. Nyt vauhti lähti kiihtymään ekan jälkeen ja piti pidättää ihan kunnolla. En muista oliko laukka yhä väärä. Mutta tilanne tuli kaarella haltuun ja seuraava hyppy oli asiallinen. Nyt lähestyttiin viimeistä oikein pienessä ja hallitussa laukassa. Pääni ei kestänyt loppuun asti vaan 1,5 askelta ennen hyppyä pyysin eteen. Puhtaasti yli mutta koulutuksellisesti varmaan huono. Kommentti taisi olla jotain suuntaan "hyvin ratsastettu".
Meille riitti ja olin siitä samaa mieltä. Olin todella tyytyväinen näin nopeaan jarrujen löytymiseen. Ei se ollut kuolaimista kiinni. Meidän menommehan oli pääosin oikein siistiä ja hallittua. Toki olisin voinut olla hypyissä vielä paremmin mukana. Mutta muutamasta pudonneesta puomista en ollut huolissani kun tiedän Unan loppajalkaominaisuuden. Olisipa todella kiva päästä hyppäämään Unalla jonkun pro-esteopen silmien alle. Sellaisen, joka viilaisi menoa kunnolla. Käskisi rentouttaa käsiä vielä enemmän ja malttaa odottaa vielä viimeinen askel ennen estettä.
Ongelmia:
pari pudotusta
joitakin vääriä laukkoja
en malttanut aina odottaa loppuun asti
muutaman kerran kiihtyi estettä kohti
ei ollut kuvaajaa, tästä tunnista olisi ollut kiva saada videoita
Parannusta:
kuolain ei vaikuttanut vauhtiin
mentiin todella paljon rauhallisemmin kuin viimeksi
kivaa ja hallittua
80 cm rata tuntui pieneltä
Tunnin jälkeen hinkutin Hempan taas kumisualla läpi. Lopuksi lähes nukahti ja hiippailin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora