sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Vinoja ja kaarevia linjoja

Sunnuntain esteratsuni tuli juonipaljastuksena ennen tallille lähtöä: Tupu. Ratsukoita tunnille tuli tänään kivasti vain 4. Keli oli aurinkoinen ja nollassa. Taas reipas tuuli yllätti vasta kentällä.

Sain Tupun taas valmiiksi varustettuna. Odotellessa kävin katsomassa Hemppaa. Ihan rauhassa edelleen.

Kenttä oli sulanut eilisestä ja oli hieman rapainen. Ei vaikuttanut liukkaalta. Vetäisin turvaliivin päälle ja ajattelin että liivin kanssa sattuu vähemmän jos jään Tupun alle. Kiellettyä manailua mutta milläs estät ajatuksen tulemista?

Alkuverkka saatiin tehdä aika itseksemme. Yritin taivutella Tupua käynnissä ja ravissa. Ei kovin taipuisaa. Laukassa hätistelin eteen ja olin kevyessä istunnassa. Ohjautui hyvin mutta kulmissa en saanut taivutettua laukassa sisään.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahta puomia kaarella laukassa. Ensin monta askelta väliin, sitten vähemmän. Aloitettiin molempiin suuntiin kuudella, sitten 5 ja lopuksi 4. Yllättävän hyvin onnistui vaikka taas taivutukset olivat hukassa. Ohjaus kuitenkin toimi niin tien kaarevuutta säätämällä muuttui askelmääräkin. Laukkaa en kovin suuresti muuttanut. Kolmeen tuskin oltaisiin venytty. En taas kuullut kaikkia ohjeita, joten päättelin itse mitä pitää tehdä ja tulin vain. Ensimmäiseen eli oikeaan kierrokseen ylityksiä tuli kiva määrä. Vasemmassa lopetettiin ehkä neljän kierroksen jälkeen. Pari kertaa potkaistiin lötköpuomiin.

Hypyt aloitettiin pieneltä S-linjalta vasemmassa kierroksessa (3 estettä). Ope puhui että myöhemmin väleihin tultaisiin 5 askelta. Vähän epämääräisesti sain laskettua askeleitamme. Pelkäsin liikaa Tupun sisälle kanttausta, joten alkuun unohdin kääntää ja johtaa kunnolla. Ekalla kierroksella tuli 1 vai 2 väärää laukkaa, joita Tupu sitten korjaili. Sain menon korjattua aika äkkiä, ehkä jo toisella kerralla meni kaikki laukat ja vaihdot oikein. Mutta koska ohje oli että saa tulla sen verran että tuntuu hyvältä niin tahdoin kokeilla menikö edellinen kierros tuurilla. Ekalle askel ei sopinut ja loikattiin hassusti. Mutta loput sujuvasti. Meille riittää, kävi käsky. Eikä nyt jäänyt haittaamaan tuo huonompi hyppy.

Seuraavaksi tultiin sama linja suoraan eli vinohypyillä. Korkeus oli yhä maltillisen pientä. Porttipäädystä eli oikeassa laukassa sisään. Raipan jätin vasempaan käteen, jotta osuttaisiin ainakin ensimmäiselle. Ensimmäinen menikin yli, mutta jotain hypyssä meni pieleen, sillä tipautin ohjat. Ehkä osin epämääräisen tuntuman takia Tupu vähän pyörähti mutkalle ja otti vielä viidennen askeleen. Sain sen kuitenkin keskimmäisestä yli. Viimeinen väli oli taas ihan ok. Erityisesti meille tuli käsky jatkaa linjan jälkeen vielä suoraan ja tähtäsinkin aitaan enkä välittänyt myötälaukasta. Uralla ravin kautta myötälaukka.

Käsky tuli siirtää raippa oikeaan käteen. Toisella kerralla Tupu tulikin hyvin suoraan ja lähti kiihdyttelemään väleissä. Ekaan väliin mahtui 4 mutta viimeinen väli rupesi tuntumaan siltä että vyöryy kolmeen eikä tahdo kuunnella. Askelta ennen vikaa estettä Tupu kompastui ja meinasi mennä nenälleen. Vyöryttiin vikasta esteestä läpi ja säikähdin ihan tosissani että mennäänkö ympäri.

Tupu sai kuitenkin jalkansa järjestykseen ja pysyi pystyssä. Minäkin kyydissä. Hetki vedettiin happea ja sitten ope patisteli ottamaan ravipätkän. Tupu liikkui puhtaasti. Kysyin saadaanko tulla vielä uudestaan ja vastaus oli että jos tahdon. Tahdoinhan minä. Ei kerrytetä turhia jännityksiä.

Tupu skarppasi hienosti. Ei vyörynyt tai jyrännyt yhtään vaan loikki välit oikein suorana ja tasapainoisena 4 + 4 askeleella. Selvästi keskittyi tekemiseensä. Jes!

Hypättiin lopuksi vielä rata. Korkeus samaa maltillista. Jotain 60 cm pintaan ehkä. Vasemmasta s-kiemura, sitten keskimmäisellä niistä eli lankulla lävistäjämäisesti suunnanvaihto, suora linja pystyltä kolmoselle, meille taisi tulla 6 askelta ja lopuksi vasemmalta eli toisesta suunnasta s-linja suoraan eli vinohypyillä. Ei käyty tekemässä kovin pitkiä teitä. Tupu loikki näppärästi ja vaihteli laukat hyvin. Viimeisen linjan keskimmäinen putosi mutten jaksanut stressata siitä. Ei vyöryntää vaan reipasta menoa ja hyvää kuuntelua. Kyllä se riitti meille.

Käveltiin parin suorituksen ajan ja sitten ravailtiin itsenäisesti loppuun. Tupulla oli ensin kamala kiire mutta sitten rauhoittui. Taipuminen oli taas aika orastavaa. Rentous sentään vähän parani ja lopulta rupesi kuuntelemaan aika kivasti.

Olisi saanut halutessaan paikkoa vielä jotain radasta mutta meille kyllä riitti. Kiva näin että sai kuitenkin mahdollisuuden. Nyt saatiin myös loppuverkkailla ja kävellä rauhassa siihen asti että seuraavat tuntilaiset tulivat. En katsonut kelloa mutta nyt ei tuntunut jäävän hommat kesken. Olin ratsailla n. 56 minuuttia.

Ongelmia:
aavistuksen rapaista
en kuullut kaikkea opetusta
en saanut taivutettua kumpaankaan suuntaan kunnolla sisäpohkeen ympäri
kulmien ratsastus
kompastui pari kertaa
kompastui kertaalleen askelta ennen estettä ja rymyttiin lähes nenällään esteestä läpi
pelästyin lähes kaatumista
nyki pari kertaa ohjia käsistä käynnissä
olisin halunnut istua hypyissä tyylikkäämmin

Parannusta:
nätti keli
sormia ei palellut
laukka säätyi hyvin
pysyttiin pystyssä
kivat tehtävät
tänään tuli sopiva määrä toistoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora