Mörkret i skogen

Perjantaina olin taas etäilemässä ja työpäivän jälkeen lähdin tallille. Syksy iski niskaan, sillä aurinko ehti laskea ennen kuin päästiin tallista ulos. Hemppa oli saanut kantahokit jalkoihinsa ja uuden kenkäyksen myötä näemmä myös lisää nauloja pitämään kenkiä paremmin paikoillaan.

Teki mieli lähteä maastoon ja verhouduimme heijastimiin. Hempalle heijastinloimi ja toista kertaa uudet jalkaheijastimet. Itse lähdin loistavalla toppaliivilläni, alla keltavihreä takki. Lämmintä oli kolmisen astetta, pilvistä.

Jo lähtiessä hämärsi. Siksi yritin pitää reipasta vauhtia yllä. Hangaksentien risteyksestä jo raville. Hemppa ei tosin pitänyt kiirettä ja ravi oli aikamoista matamista. Välillä pyysin lisää vauhtia. Välillä totesin että jos hummaa jännittää ja tuijotteluttaa niin parempi edetä rauhassa kuin ottaa poistumisloikkia. Niitä ei onneksi tullutkaan. Autoja jokunen.

Suorat laukattiin eikä niilläkään vauhtia juuri ollut. Kummasti hämäryys vaikutti omaankin näköön eikä tehnyt mieli kiitää. Sen verran reunassa mentiin että vahingossa potkaisin yhtä aurauskeppiä ja se lopulta tuli jalkani ja hevosen välistä. Ei onneksi mennyt poikki tai kaatunut eikä Hemppakaan yllättäen sanonut mitään. Loppujen kohdalla yritin mennä vähän kauempaa ohi.

Laukka hidastui taas itsestään kohti ylämäkeä ja annoin Hempan tiputtaa raviin kun halusi. Mentiin käynnissä alapolulle. Kun päästiin risteyksistä ohi niin jatkettiin ravissa. Hemppa olisi halunnut mennä pitkänä ja lujaa. Minä yhä edelliskerrasta varovaisena en pahemmin uskaltanut ottaa ohjalla (ja nyki niistä vastaan). Hidastin enemmän istunnalla ja äänellä. Tehtiin temponmuutoksia ja toimi ihan hyvin.

Valoa oli sen verran että otettiin laukkaakin. Sama juttu kuin ravissa, tänään en päästänyt pinkomaan valtoimenaan vaan tehtiin temponmuutoksia ja Hemppa vastasi hyvin. Hidastus, jalasta eteen, hidastus, eteen. Hidastukset tein yhä lähinnä äänellä ja istunnalla. Hyvä oli myös tuttu reitti, josta tiesin pehmeämmät kohdat vaikkei niitä kunnolla enää nähnyt. Hemppaa ei hämäryys haitannut ja halusi edetä ihan reippaasti.

Juurakkoisempi aukiopätkä mentiin ravissa. Sen jälkeinen pehmeä kohta käynnissä ja tavallisesti laukattu viimeinen pätkä ravissa. Eikä Hemppa tuijotellut tai pukitellut mitään.

Minimaastiksiin ei ollut mitään saumoja koska niitä ei olisi enää nähnyt. Mentiin aukion kohdalta tielle. Kysyin Hempalta että tahtooko se vielä laukata ja sehän halusi. Itse halusin päästä takaisin tallille ennen kuin tulee ihan säkkipimeää. Tässäkin tein temponmuutoksia. Lopulta hyvissä ajoin ennen mutkaa otin raville. Taas yksi auto ohitti meidät ihan tarpeettoman lujaa (ehkä kuuttakymppiä?) eikä välittänyt käsimerkeistäni. Onneksi Hemppaa ei kiinnostanut.

Ravattiin alamäki ja metsän kohdalla Hemppa vähän tuijotteli. Saatettiin ottaa vähän käyntiä. Ravattiin kuitenkin lopulta taas Hangaksentien risteykseen. Taivuttelin ravissa ja kulki melko pyöreänä. Oikealle oli hankalampi saada asettumaan. Käynnissä yritin katsoa kelloa mutten nähnyt enää aikaa. Hetken päästä muistin että mittariin saa taustavalonkin päälle. Oltiin tehty maastolenkki 40 minuutissa.

Jäätiin vielä kentälle hetkeksi. Ravissa ympyröitä ja vähän siirtymiä käynnin ja ravin välillä sekä muutamia väistöjä. Lähinnä hain nopeita reaktioita apuihin. Vasteaika lyheni. Alusta asti Hemppa oli suht tasainen. Oikea kierros oli toki hankalampi ja kulmikkaampi.

Melko pian luovutin kun lakkasi näkemästä juuri mitään. Käveltiin hetki ja sitten käveltiin tallinpihaan. 52 minuuttia ratsailla tänään. Vähän meinasi tulla kuuma toppaliivissä.

Ongelmia:
pimeys
alkumatkasta aikamoista matelua
potkaisin aurauskeppiä
vino ratsu
oikea kierros oli hankalampi

Parannusta:
oltiin hyvin heijastimissa
lähti ihan mielellään maastoon
ei välittänyt autoista
ei tuijottelusivuloikkia
ei pukkeja