Jalasta eteen ja pidätteistä takaisin

Lauantaina oli luvassa odottamani koulutunti. Masan (ja Palluran) ope tuli katsomaan peräämme.

Keli oli muutaman asteen plussalla ja kenttä oli kuivunut keskeltä paremmaksi. Reunoilta oli yhä aika lätäkköinen.

Hemppa oli tehnyt yhden tunnin alle ja löytyi pihaton kauimmaisesta nurkasta. Riimut olivat hukassa ja piti käydä hakemassa tallista. Sillä aikaa Hemppa oli tullut vähän lähemmäs. Kun menin hakemaan riimun kanssa niin tuli portille vastaan. Ihana!

Aikaistettiin aloitusta, joten en ehtinyt juuri kävellä alle. Sitten turistiin perus pohjustusjutut. Ope oli tavannut Hempan isän muinoin Sammalistossa. Kuulemma samaa näköä päässä.

Alkuverkkoja mentiin hetki itsenäisesti ennen kuin ope puuttui. Kävelin vielä hetken pidemmällä ohjalla ja hain rentoutta. Ope sanoi käyntiä hyväksi ja kauniiksi ja Hemppaa pitkäjalkaiseksi. Ravissa pyörittelin vähän ympäriinsä. Ope ohjeisti tekemään kahdeksikkoa ja suunnanvaihtoja. Oikeaan kääntyi vasemmasta jalasta vähän huonosti ja valui aidoille. Sitten lähdettiin pyytämään eteen, jotta paikat aukeavat. Tästä tykkäsin itse. Reipasta ravia, kaarteisiin sai vähän himmata ja pitkillä sivuilla eteen. Sama molempiin suuntiin sekä laukassa. Jalasta eteen. Pikkusen hitaasti heräsi vaan lähti virkistymään. Lopulta irtosi noin 70 % menoa, sitten huilittiin hetki. Pohdin puranko toppaliivin pois mutta seuraavaksi luvassa ollut käyntityö ei kannustanut siihen.

Ensin tehtiin käyntiväistöjä. Rauhallisesta käynnistä uralla takapuoli sisään ja siitä kahdella jalalla eteen. Sitten taas rauhallinen käynti ja uudestaan. Noin kahdesti pitkällä sivulla ja kertaalleen lyhyellä. Ja jos ei lähde kevyestä pohkeesta niin sitten isompi jalka ja jos ei siitäkään niin raippa. Jokusen kerran piti herättää raviin asti mutta sitten lähti paranemaan. Sama molempiin suuntiin.

Ensimmäiset juntturoinnit taisivat tulla jo tässä. Silloin unohdetaan kaikki muu ja pyydetään vain jalasta eteen. Vaikka laukalle. Eikä jäädä kaahailemaan ympäriinsä vaan lyhyt pätkä ja takaisin käyntiin (tai mikä olikaan). Unohdetaan edellinen episodi ja pyydetään uudestaan. Ja tosiaan takapotkun päälle ei pyydetä vaan hengitetään sekunti ja sitten. Tämä toimi Hemppaan oikein hyvin!

Välissä taidettiin huilata ja sitten tultiin ympyrälle. Jatkettiin ripeiden reaktioiden kanssa. Rauhallinen käynti, väistätys perää ulos ja siitä kahdella pohkeella reippaaseen (harjoitus)raviin. Ravista seis. Pysähdyksestä reippaaseen käyntiin ja siitä taas homma alusta. Ensin vasen kierros.

Hetki meni että Hemppa (ja kuski) ymmärsi miten reippaasti pitää mennä. Hemppa tarjosi mieluummin laukkaa kuin etenevää ravia. Väistöissä taas pidäte ja rentous ohjalla. Ei jäädä pitämään ja himmailemaan. Sitten pohje pyytää väistön. Samoin pysähdyksestä heti eteen. Siinäkin mentiin välillä ravia, tulikohan kertaalleen jopa laukkakin. Mutta niin vaan Hemppa rupesi kuuntelemaan paremmin. Ohjauksessa oli vähän puutteita mutta se ei kuulemma ollut oleellista. Hemppa vähän tuijotteli kuvaajaani puskissa. Ratsun mielenkiinto pitäisi saada pysymään kuskissa.

Ajateltavaa tuli läpi tunnin kuskille niin paljon että pää meinasi sauhuta. Pidätteen aikana piti ajatella polvia ylös ja reisiä painavammin satulaan tai jotenkin niin. En ole varma osasinko toteuttaa mutta Hemppa reagoi hyvin ja kättä tarvitsi vähemmän.

Tehtiin sama homma myös toiseen suuntaan. Kun otin ohjia niin Hemppa totesi että liian vaikeaa ja rupesi juntturoimaan ja jumittelemaan takapotkuja paikallaan. Siitä siis vaan jalalla eteen. Tulikohan pari kertaa jumittelua. Irtosi myös hyvin lennokkaita takajalkaliikkeitä. Ope käski käyttää raippaa ja minä totesin etten mieluusti enää tässä vaiheessa käytä. Mutta sitten loppuivat vastustelut ja Hemppa alkoi hommiin. Ravi parani irtonaisemmaksi. Eikä sitten tarvinnut ajattaa enempää kun meni jo. Harjoiteltiin kuskille hevosta kohtaan reilumpaa jalankäyttöä. Ei jäädä tönimään vaan ensimmäisestä pyynnöstä pitää reagoida. Tuntui hassulta kun ope sanoi Hemppaa laiskaksi (vai hitaaksi) mutta sitähän se reagointi oli.

Lopuksi tehtiin vielä kulmia. Ensin käynnissä. Reipasta käyntiä, sitten pidätteellä hidastus lähes seis ja 90° kulma (tykkäsin kun puhui insinööriä ja sanoi näin) melko suoralla ratsulla. Suoristuksen jälkeen jalasta eteen. Ulkotuki piti säilyttää. Ulkotuen kanssa meinasi kuskilla olla vähän ongelmia. Kaula suorana. Ja jos pidätteeseen ei tullut vastausta niin sama pidäte vahvistui. Piti ajatella seinä eteen. Tämäkin auttoi.

Käynnissä näppärästi. Sitten aika nopealla tahdilla kevyeen raviin ja siinä sama juttu. Hemppa nyki ohjia mutten juuri ehtinyt kiinnittää siihen huomiota. Ope sanoi että se loppuu itsestään kun takajalat lähtevät työntämään paremmin. Enkä saa mennä nykimisen mukana. Mainitsi ohimennen että istun sangen suorassa, jäntevästi ja hyvällä keskivartalon tuella tai jotenkin noin.

Vaihdettiin suuntaa pari kertaa. Oikea kierros ihan ok. Sitten takaisin vasempaan. Lakattiin tekemästä kulmia ja vain hidastettiin lähes seis ja pyydettiin eteen. Yhä piti vahtia lapojen reitti ja pitää ratsu sangen suorana. Kulma-ajatus auttoi siihen. Hemppa kaatui vasenta pohjetta vasten pahasti sisään. Korjaukseksi riitti pidäte ulkoa ja vasemmalla pohkeella väistö ulos. Ja Hemppa väisti! Kevyesti. Eihän se ihan tasainen vieläkään ollut mutta rupesi kuuntelemaan hyvin, nykiminen väheni ja rupesi kulkemaan paljon ryhdikkäämpänä. Ilman mitään vääntöä ja komennusta. Kaikki tuli kaupan päälle kun pyysin vain jalasta eteen ja pidätteistä takaisin. Ihanaa!

Enempää ei tänään tehty ja nytkin mentiin vähän yliajalle. Tässä oli todella paljon järkeä. Tykkäsin kun ope oli ihanan positiivinen ja selvästi tiesi mistä puhui. Osasi korjata meidän menoamme hienosti ja jo tunnissa tuli selvä muutos. Hyvänä asiana pidin sitäkin että esitimme aika perinteistä omaa menoamme jumituksineen. Saatiin niihinkin apua. Ope kommentoi että Hemppa on oppinut ratsastuskoulutunneilla työnvieroksuntaa ja kaikki mahdolliset vinkeet.

Ehkä olisi ollut tarkoitus vielä ravata itsekseen loppuun mutta koska Hemppa teki hommia niin hyvällä asenteella niin käveltiin vain loppuun. Sitten kakkojen keräys. Eikä hummalle tullut hiki. Kuskille enemmän toppaliivinsä alla. Odotin jotain vähän kevyempää mutta tämä oli juuri hyvä näin! Ehkä paras koulutunti, joka meillä on tähän asti koskaan ollut! Ainakin ehdottomasti parhaiden joukkoon! Onneksi ope lupasi tulla jatkossakin katsomaan peräämme!

Ongelmia:
perusongelmamme
muutamat takapotkujuntturoinnit

Parannusta:
Hemppa nopeutui jalalle
tuli paremmin pidätteistä takaisin
rupesi polkemaan paremmin takaa
ja näiden ansiosta rupesi itsestään kulkemaan tasaisemmin ja ryhdikkäämmin
lopuksi väisti ihanan helposti ravissa vasemmasta jalasta ulos
kuski tuli hyvin onnelliseksi

Anne videoi pätkiä tunnistamme: