Keskiviikkoiltana menin Assin kanssa koulutunnille. Alkuverkka viimeistään näytti että tänään taivutellaan Assia notkeammaksi. Ensin meinasi taas olla ongelmia kuulokkeen kanssa ja se heilui. Ope viritteli sitä sitten kypärän remmieni alle.
Ravissa lähdettiin tekemään vähän samantyyppistä siksakkia kuin kuvittelen viimeksi Hepskassa olleen tarkoitus. Kuten kuvittelen Hesterin tarkoittaneen klinikallaan (en ollut paikalla). Jalasta eteen lisäksi. Assi liikkui kuin käsijarru päällä. Välillä saattoi vähän nyökätä niskasta mutta tuntui siltä ettei kuuntele minua pätkääkään, teeskentelee vain. Pitkillä sivuilla taidettiin lopulta vähän myös asettaa sisään ja ulos. Päätyihin ympyröitä. Välillä Assi kiihdytteli omiaan ja edelleen vauhdinhallinta oli hukassa. Kun tästä mainitsin niin ohjelmistoon lisättiin hidastukset ja jalasta eteen. Se vähän auttoi ja lopulta yli puolet hallinnasta oli jo satulan päällä.
Jossain vaiheessa pääty-ympyrällä ravatessa Assin käsijarru lähti itsestään pois päältä. Nytkähti jotenkin parempaan asentoon henkisesti ja fyysisesti.
Laukassa tehtiin loivia kiemuroita viitisen metriä uran sisälle. Nämä piti eri kierroksissa ajatella eri tavoin. Molempiin suuntiin ajatus pikemminkin vasemmalle ja väistö vasemmalle. Oikeassa kierroksessa ns. kaarella (joka mentiin sangen suoraan) eli uran sisäpuolella ja vasemmassa kierroksessa kun palattiin kaarelta uralle. Laukkapätkälle tuli myös kakkajumi, siitä piti polkaista ihan ronskisti eteen mutta se auttoi. Sen jälkeen rupesi liikkumaan paremmin. Ilmaa tuli kyllä vielä senkin jälkeen.
Välissä taidettiin olla hetki pääty-ympyrällä ja lopputunnista pyöriteltiin kaaria harjoitusravissa. Ajattelin ensin ympyröitä mutta tarkoitus oli mennä voltteja ja voltin osia. Assi ehdotti kiirehtimistä ja vauhti piti saada haltuun. Sama juttu kuin pohkeiden kanssa eli ensin Assi kuvitteli tietävänsä kuskia paremmin. Sain kuitenkin himmattua. Oikea kierros oli paljon helpompi ja tasaisempi. Kun keskityin suunnanmuutoksiin niin nekin tasoittuivat huomattavasti. Ravissa oli lopulta helppo istua ja Assi eteni rauhassa, rennosti, taipuisasti ja tasaisesti. Kysyin että mennäänkö liian hitaasti mutta ei menty. Ei tarvinnut patistella eteenpäin vaan sai lähinnä ohjailla. Selkääni säästääkseni sain kuitenkin lopulta luvan keventää vaikkei harjoitusravikaan tuntunut pahalta. Yleensä kun selkäni jumittelee vasta seuraavana päivänä. Nyt ei onneksi seuraavanakaan päivänä sanonut mitään.
Assi parani ihan yllättävän hyväksi. Alkutilanne kun oli aika kammottava. Ope kehui tekemisiäni kovasti. Omasta mielestäni en tehnyt mitään ihmeitä vaan Assi vain vertyi ja vetristyi.
Toivottavasti vertyminen olisi pysyvä tai ainakin lisääntyvä olotila eikä jatkossa kaikki tunnit olisi pelkkää notkistelua.
Ongelmia:
korvanappi ei meinannut pysyä
alkutunnista oli taas sellainen olo että Assi vaan sooloilee
välillä hummaa piti saada pyöreämmälle niskalle enkä osannut ihan hetkessä
lopputunnista ei meinannut kuunnella pidätteitäkään
Parannusta:
Assi letkistyi ja notkistui huomattavasti
harjoitusravissa oli hyvä istua
kuskin selkä ei suuttunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora