Keli oli kostea n. +5°C. Ei onneksi satanut ja loppumatkasta pilkahti aurinko. Ratsukoita lähti tällä kertaa reissuun 3. Danan maastokäytöksestä ei ollut kellään käryä.
Kavioita putsatessa huomasin että toinen takakenkä oli sentin vinossa. Johtajan käsky oli ottaa kenkä irti. Hiliman kuski sai kokeneimpana hoitaa homman. Kaksi naulaa puuttui. Onneksi kenkä lähti siististi.
Kentällä kyytiin ja lähdettiin ihan perinteistä lenkkiä Hangaksentietä pitkin. Pitkät alkukäynnit ja sitten ravailtiin. Suorat mentiin laukassa. Hempalla nostin ekana. Ei pomppuja. Mutta kun Dana takana otti laukalle niin siitä tuli vähän jotain mutkapomppua, onneksi pientä. Hilimalla oli vauhtia ja mekin mentiin aika reippaasti. En kiritellyt eteen enkä himmaillut. Pidin harjasta kiinni ja vähän katselin ettei mennä keskelle lätäkköjä. Välissä Hemppa vähän hidasti mutta hyvin kiihtyi toisellekin pätkälle. Raviin ja käyntiin otettiin vähän tavallista aikaisemmin. Tosin Hemppa ehdotti minilaukkaa ravin sijasta. Laukka taisi vaihtua kesken matkaa. Reissun huippunopeus 39 km/h tuli ensimmäisen laukkasuoran alkuun.
Mentiin yläpolulle ja matkalla tuli 3 ratsukkoa vastaan. Ei ole aiemmin kankailla juuri muita hevosia näkynyt.
Ohituksen jälkeen Hemppa tuntui vähän pinkeältä. Mentiin hetki käyntiä ja sitten lähdettiin raville. Hilima meni sellaista kyytiä että hetken päästä Hemppa rikkoi laukalle. Kun pyysin laukan alas niin se ei Hempalle sopinutkaan vaan perä rupesi nousemaan. Pukki, toinen, kolmas ja montakohan niitä tuli. Huusin Hilimalle että odottaa ja nyhdin Hempalta vauhtia pois. En pysynyt satulassa muttei onneksi maakaan kutsunut. Onneksi tilanne rauhoittui ja pysyin selässä. Hilima hidasti, Hemppa lopetti poukkoilun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Halusin mennä edeltä. Pomppiminen onneksi loppui.
Otettiin vielä laukkapätkäkin. Yritin ensin pitää vauhdin maltillisena mutta Hilima ei mahtunut laukkaamaan perässä (toki suokkina vetelee helposti meidän kiitovauhtimmekin vielä ravissa) ja yritin vähän lisätä vauhtia. Ennen pehmeämpiä kohtia otettiin raville ja pian tulikin taas vastaantulijoita.
Hypättiin vielä minimaastikset. Ennen niitä Hemppa tuijotteli sivulle ja vähän liiraili. Hypyt kuitenkin nätisti. Tosin keskimmäinen oli laskenut ihan maan tasalle eikä siinä ollut hypättävää. Eikä ne muutkaan ole kuin suuruusluokkaa 20 - 30 cm.
Ennen viimeistä estettä kuului takaa seis-käsky. En voinut esteen eteen pysäyttää mutta heti sen jälkeen himmasin. Dana oli tuijotellut vähän enemmän kuin Hemppa ja kuski tuli perässä kaulalla makoillen. Mainio suoritus kun pysyi kyydissä.
Käveltiin lopuksi vielä vesipolun katta takaisin. Tosin vesipolku oli kuivatettu ojituksella.
 |
| Uudet (käytettyinä) hankkimani jalkaheijastimet testikäytössä. ©Pauliina |
Tiellä otettiin loppuravit. Tosin suokki lähti taas Vermokiitoon ja Hemppa rikkoi laukalle. Sen verran arastuin edellisistä pompuista etten uskaltanut ottaa laukkaa pois. Eikä oltaisi kyllä mitenkään pysytty tuossa vauhdissa ravilla mukana. Gps näytti meidän nopeudeksemme 27,7 km/h eikä meinattu pysyä perässä.
Onneksi saatiin lopuksi vielä rauhallisempikin ravipätkä. Nyt Hemppa kulki nätisti kaula kaarella ja venytti hyvin askelta. Olisin mieluusti ravannut vähän pidempäänkin ja kävellyt vähän lisää loppuun. Mutta oltiin kovin täsmällisiä ja reissuun meni hyvin tarkkaan tunti.
 |
| ©Pauliina |
Ongelmia:
pukit
Parannusta:
kaikki pysyivät kyydissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora