Aluevalmennusrenkaassa!

Kävi niin että kvaalattiin itsemme Hempan kanssa aluevalmennuskatsastuksista mukaan renkaaseen. Tämän piti olla riemuisa asia mutta huonon tiedotuksen takia lähinnä ärsytti. Kukaan ei nimittäin muistanut kertoa meille että meidät otettiin mukaan. Onneksi mitään vahinkoa ei tullut ja päästiin ihan ajallamme ilmottautumaan ensimmäisiin eli näihin aluevalmennuksiin. Toistaiseksi kaikki ilmoittautuivat B-kehitysrenkaaseen eli tälle 2 päivän treenille tuli yhä hintaa 103 e. (Vaikka haaveilin että renkaaseen kuulumalla saisi treenit halvemmalla.)

Lisäksi aikataulutus ei ollut puolellamme. Lauantaina vikaan ryhmään ja sunnuntaina ensimmäiseen aamulla.

Lauantaina satoi vettä ja sunnuntaiaamuksi luvattiin muutaman asteen pakkasta. Kuljetusvälineet saivat siis lauantaina nastat alle. Vinkan kanssa meinasi tulla vähän kiire mutta lainakärry tuli onneksi tallille ennen lähtöä. Lähtiessä tihutti, +6°C.

Matkaan meni reilu puoli tuntia. Kohteena minulle ensimmäistä kertaa elämässä Hylkykarin maneesi. Hirmuisesti hidastetöyssyjä ja liikenneympyröitä eli aika hitaasti piti mennä. Suureksi yllätyksekseni löysin suoraan perille ja osasin kääntyä oikeasta kohdasta pihaankin (ei navigaattoria).

Onneksi sain apukädet paikalle. Kaikki oli paljon helpompaa niin. Hemppa kammoksui maneesin automaattinosto-ovea. Myöhemmin tuijotteli sivuoven tummaa kynnystä. Meidän ryhmässämme oli perumisen takia vain 3 ratsukkoa.

Alkuverkka-aika oli meille ihan liian lyhyt. Kärryn takia en olisi ehtinyt aiemmin paikalle. Mentiin askellajit läpi mutta ratsu ei ollut avuilla saati taipuisa. Aloitettiin siksak-ravipuomeilla ja taivuttelulla. Ei kovin ihanaa. Heti seuraava kierros laukassa ja kaivatuista vaihdoista tuli tasan nolla. Sakkokierros ei auttanut. Jotenkin ei yllättänyt. Jalasta eteen, taivuta sisäpohkeen ympäri.

Omaa vuoroa odotellessa yritin yhä ottaa hummalle lämpöjä ravitaivuttelussa. Kai se vähän auttoi.

Seuraavaksi tultiin siksak-puomit (joita kutsuttiin hainhampaiksi enkä ensin meinannut tajuta) ravissa suoralla linjalla. Tämän Hemppa teki hyvin. Sitten ruvettiin lisäilemään muita esteitä, kavaletteja ja puomeja tehtäviksi ja itselläni oli suuria vaikeuksia muistaa tehtäviä. Hainhampaat nousivat ensin toisesta päästä ja tultiin ne laukalla. Sitten molemmista päistä minipystyiksi. Suoritettiin Hempan kanssa tehtävät muttei mitenkään kovin tyylillä. Laukassa loppui välillä vauhti ja sotkettiin ravilla. Laukat pysyivät väärinä läpi tunnin.

Okseri oli ehkä 60 cm korkea mutta poikkeuksellisen pitkä. Ohje oli painaa kantapäitä alas ja pysyä hypyn jälkeen hetki pidempään kevyessä istunnassa. Tämän sentään osasin korjata heti! Hemppaa piti saada laukassa paremmin takajalkojen päälle.

Läpi tunnin Hemppa myös tuijotteli sivuoven edustaa aina kun mentiin ohi. Oikeassa kierroksessa pahemmin kuin vasemmassa.

Nohevina treenien jälkeen.

Jos sunnuntain jäljiltä kuvittelin että Hempan perusratsastus on hyvällä mallilla niin nyt tuli karu herätys. Selvisipä ainakin mitä kaikkea ei osata. Saatiin tehtävät kuitenkin tehtyä enkä hävennyt silmiä päästäni. Laatu vain oli mitä oli. Tai siis ei ollut.

Aluevalmennuslaiset!

Kotimatkalla satoi räntää ja pimeillä pätkillä ei meinannut nähdä enää eteen, +1°C. Molemmissa päissä pihalla oli sangen pimeää. Mörön pee kävi useampaan kertaan mielessä. Onneksi oli tuttu hevonen ja koppi niin lastaus ja purku sekä lopulta kopin irroitus onnistuivat lähes käsikopelollakin. Vinkan siivous meni sekin melko nollanäöllä.

Kerrankin olin tallilla nopea ja alle puolessa tunnissa lähtövalmis. Kotona 22.20. Onneksi sunnuntain aikatauluja myöhästettiin puolella tunnilla. 8.30 meidän ryhmämme, joten kello soimaan 05. Ihana harrastus!

Ongelmia:
Hemppa pelkäsi automaattiliukuovea
tuijotteli sivuoven mustaa edustaa
liian lyhyt verkka
väärät laukat
välillä hyytyi laukassa
kolisteltiin jotain ja taisi pudotakin
ajokelit

Parannusta:
ihana maneesi!
vinopuomit menivät ravissa siististi
menin tehtävät oikein
sain korjattua istuntaani hyppyjen alastuloon
Hemppa ei juntturoinut

Anne videoi treenejämme: