Tunnilla oli 4 ratsukkoa. Kelinä -4°C. Eipä tullut himopakkasta tälle maanantaille vaikka aiemmin lupaili päälle kymmentä pakkasastetta.
Tänään alotettiin käyntiväistöillä. Joka sivulla väistö sisään, suoristus ja takaisin uralle. Pientä ylimääräistä mutkaa meinasi olla ja väistöissä käynti hyytyi. Mutta näiden jälkeen kun alotettiin ravi niin meinasin tipauttaa käteni hämmästyksestä. Pyöreä, lyhyt ja edestä ihan kevyt ratsu! Tosin tätä riemua ei kestänyt kovin pitkään. Sitten yritin värkkäillä liikaa. Jotain volttailtiin. Suht pyöreitä pätkiä kuitenkin tarjosi.
Laukkaa otettiin vuorotellen valokulmaan jokunen ympyrä kerrallaan. Aloitettiin meidän muka reippaammalla eli oikealla. Vaan kaameaa matamista. Yritin pohkeita, raippaa, istua rauhassa. Ei auttanut vaan pudotti välillä raviinkin. Lopulta ope ohjeisti laukkaamaan kierroksen ympäri kenttää pyöristäen kulmat. Matkan edetessä tamma virkistyi ja lopulta vauhtia oli niin paljon että minäkin olin hieman huolissani pystyssä pysymisestä. Vaan sen jälkeen sekä ravi että laukka etenivät ihan erilailla.
Laukassa pyöreyden salaisuus oli jotain niinkin erikoista kuin tasainen tuki edestä (kädet liikkuvat laukan mukana), pohkeella eteen ja ratsu suoraksi. Tadaa! Kummassakin kierroksessa saatiin sitten myös pyöreitä laukkapätkiä. Samaan mukana istumisen keveyteen ei päästy kuin viikkoa aiemmin. Mutta tänään ratsu selvästi kuumui tehtävästä ja jos pientä jännittymistä ennen nostoja ei lasketa niin saatiin suht kivoja nostoja ylöspäin.
Ravissa meinattiin välillä hyytyä. Alkuun kevensin, myöhemmin istuin minäkin harjotusraviin. Pienet eteenratsastukset suorilla auttoivat asiaa. Epätavallisen hyvin taipui tänään ravivolteilla kumpaankin kierrokseen. Toki vasen kierros oli parempi ja oikeaan meinasi muutaman kerran kaatua suorin vartaloin sisään.
Lopuksi tehtiin vielä siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Alas tuli tosi nätisti, takaisin raviin kaikkea muuta kuin nätisti. Pitkään arpoen ja hyytyen. Yritin valmistella ja luoda painetta. Aavistuksen parani muttei ollut vielä lähelläkään hyvää. Ihan loppuun tehtiin vielä käyntiväistöjä. Yhä madeltiin. Sitten otin muutaman sivun käyntiä eteen. Yritin vähän tuuppia lantiolla lisää vauhtia, kaikki keinot käyttöön. Kun vihdoin tajusin ajatella väistössä etuviistoon enkä sivulle niin eteenpäinpyrkimys säilyi vähän paremmin.
Tämän päivän erikoisuuksia oli tosi löyhässä ollut tamman keskittymiskyky. Jos tarhoilla tai parkkipaikalla liikkui joku niin piti tuijotella turpa pitkällä. Ei hirveästi jännittynyt mutta työntekoa tämä kyllä haittasi.
Tunnin jälkeen käytävällä hoidettaessa oli taas 100 % kiltti. En ymmärrä.
eteenpäipyrkimys
ailahteleva luonne hoidettaessa
ratsun keskittymisen rakoilu
Parannusta:
rennonletkeää menoa
tunnin jälkeen oli kiltisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora