Maanantai-illaksi ehdin reissulta tallille. Toiveeni meni taas läpi ja sain jatkaa kouluratsastusta Niilon kanssa. Tunnin aiheena oli jälleen rataharjoitus. Kuulemma tälle ryhmälle ensimmäinen laatuaan. Aiheena C-merkki. Ope tosin totesi että voin mennä Niilon kanssa B:0:n niin on vähän enemmän järkeä. Niilo oli jo valmiiksi hommissa. Pakkasta pihalla oli -25°C, maneesissa -10°C ja toppahousuissa ja takilla tuli kuuma.
Alkuverkassa poni oli käynnissä ja ravissa kauniin pyöreä. Yritin ratsastaa tuntumaa myös oikealle ohjalle. Laukoissa tuli opelta sanomista että vasen lapa roikkuu. Sama taisi päteä myös kuskiin. Sain tehtyä suht asiallisia nostoja ja ehdittiin hetki vähän jotain yrittääkin. Silti alkuverkka vilahti hyvin nopeasti ohi eikä ollut semmonen olo että olisin oikeasti valmis radalle. Silti lupasin mennä ekana kun innokkaita ei ollut.
Open kanssa kerrattiin ohjelma pikana läpi, kolmas lävistäjä, 3 askelta käyntiä, keskikäynti C:stä L:ään, laukkavoltit, joo. Onneksi lukaisin sen aamulla kertaalleen läpi niin oli vähän palautunut mieliin. Taas vedeltiin vahvasti sinnepäin mutta laadukkuus jäi puuttumaan. Pysähdykset kättä vasten, olisikohan heittänyt peränkin vinoon. Keskiraveihin vielä lisää eroa. Ravivoltitkaan ei olleet normaalia 7-laatua. Kolmikaarinen oli suht tasainen ja muoto säilyi, suoristuksissa pitäisi olla vaan vielä tarkempi ettei tule ylimääräisiä mutkia. Keskikäynti meinasi hyyyyytyä. Ope vinkkasi antamaan pidempää ohjaa että askel venyy. Ohjien kasaaminen ja ponin herättely jäi puolitiehen ja aloitin liiallisella kovistelulla. Ei nimittäin noussut oikea laukka. Käyntiä, jäkitystä, poikitusta. Lopulta taisin raipata kulman jälkeen. Laukkavoltit sisään kaatuen. Keskilaukka lähti ihan ok mutta poni sukkelana vaihtoi laukat juuri ennen raveja. Peruutus ei meinannut lähteä ollenkaan ja meni lopulta vinoon. Jälkimmäinen laukka kuitenkin nousi asiallisesti. Lopputervehdykseen tultiin sitten jo aavistus turhan lujaa.
Ei kovin ihanaa. Muistin radan kuitenkin. Open kommentti oli että ratsasta se apujen väliin. Jepjep. Jotain 55 % tällä menolla olisi ehkä tullut. Lohduttaa tietää että pystytään paljon parempaankin.
Päivän positiivinen yllätys oli itsenäisen verkkailualueen (vähän alle puoli maneesia, n. 26 x 34 m) toimivuus. Ratsukoita tunnilla oli 8 eli verkassa 7 pyörimässä itsenäisesti samaan aikaan. Vaan siellä mahtui hyvin menemään kaikkea mitä halusinkin, jopa laukattiin asiallisia pääty-ympyröitä ovipäädyssä.
Hinkuttelin sitten siirtymiä, pysähdyksiä (tavoitteena tasaisen pyöreänä pysyvä poni, joka ei nyi ohjia tai heiluta päätä), vastalaukkoja, parit raviväistöt, keskiravit (sinnepäin) ja peruutukset. Meno parani taas kovasti loppua kohti. Laukat nousi asiallisesti, vastalaukatkin uralla vissiin yhtä poikkeusta lukuunottamatta vastaisina. Toki nostot olisivat voineet olla energisempiä. Harjoitusraviin löytyi kuitenkin kiva etenevä innokas meno ja loppuverkoissa poni tuntui jo oikein kivalta. Peruutuksia, raviväistöjä ja täyskaarroilla alkavia vastalaukkoja pitäisi kuitenkin treenata vielä lisää.
Ongelmia:
rata oli aika hätäinen ja alkuvalmistelut kesken
Parannusta:
lopputunnin itsenäisen pyörittelyn aikana tuli paremmin avuille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora