Maanantaina alkoi odotettu kolmen päivän kenttäkurssi. Taas vähän hulluuden rajamailla ajella 45 km/suunta tallille. Ekana päivänä luvassa oli koulua ja puomeja. Ratsukseni sain jo edellisellä tunnilla olleen Hämiksen. Illalla tarkempi tarkastelu paljasti että sillä on sama isä Valman kanssa! Pieni maailma.
Luulin Hämistä ensin tylsäksi ruunaksi. Perimaanantaiseen tapaan kuitenkin sain alleni n. 165 cm korkean kimon. Tämä tosin oli Hoota huomattavasti rauhallisempi tapaus. Vaan kuskia ilahdutti kun Hämis vähän pomppasi kaverin säikähdettyä ja myöhemmin komentamisesta pukitti. Ei sittenkään mikään pystyynkuollut! Ja pukituksen seurauksena kun heppaa piti komentaa vähän lisää ja sain säpäköitettyä omaa ratsastustani niin saatiin aika kiva siirtymä laukasta käyntiin.
Alkuverkat mentiin itsenäisesti. Tehtävänä mentiin voltteja ravissa, myöhemmin laukassa ja niiden jälkeen siirtymät käyntiin. Myöhemmin myös kolmikaarista ja pitkällä sivulla avoa. Mulle oikea kierros oli hankalampi enkä meinannut saada asettumaan saati taipumaan. Ope kommentoi että yleensä oikea on helpompi. Se lisäsi paineita kun sanoi että Hämis kulkee helposti oikeinpäin kunhan saa pidettyä tuntuman tasaisena. Lähes teki mieli heittää hanskat tiskiin. Ei sentään kuitenkaan. Yleensä kun tommosten kommenttien jälkeen ei ainakaan onnistu.
Jalkoja tämän hepan kanssa sai käyttää paljon. Mikä oli siis omille lörppäjaloilleni hankalaa. Volttitehtävällä meidän siirtymät oli löysähköjä. Laukat onneksi nousi helposti. Ja kun ruvettiin ravaamaan kolmikaarista ja istuin harjoitusravissa niin hepohan rupesi väläyttelemään. Opekin kehui menoa kivan näköiseksi. Ratsu eteni omasta halustaan ja minun tarvi vain säädellä. Nyt rupesi asetuksetkin löytymään kumpaankin suuntaan.
Lopputunti ruvettiin laukkaamaan puomilinjaa. Mentiin pelkkää suoraa vaikka kaarevastakin taisi olla puhetta. Ensin normaalilla laukalla. Kaikki muut meni 5, meille tuli 6. Alkuun mentiin ihan siististi, sitten rupesi ponnistuspaikat hukkumaan ja olikohan oikeassa kierroksessa kun esitettiin paljon vääriä laukkoja väliin. Säätely toimi kuitenkin ihan ok. Kuusi tuli helposti, samoin 7. Viidellä meinasi käydä jo ahtaaksi. Sain luvan kokeilla kahdeksaakin ja sekin mahtui! Refleksit kuitenkin vaihdatti väärät laukat aina ravin kautta pois.
Muutaman kerran tunnin aikana hepo testaili ja pukitti raipasta. Ope osasi kuitenkin ohjeistaa että ei saa säikähtää. Tykkäsin muutenkin kommenteista. Eikä päästetty liian helpolla. Ratsuunkin rupesin lopputunnista lämpenemään. Loppuraveissa oli hetkittäin jo ihan kunnon liitoa. Arvelen tosin että saattoi painua edestä liian matalaksi mutta sitä olen vähän huono arvioimaan. Sanomista ei tullut.
Loppuverkan aikana rupesi satamaan, kelikin siis suosi (vaikka olikin kesäkeliksi viileä, ehkä +10). Ratsukoita kurssilla oli 4. Karsinassa Hämis ei vaikuttanut pikkuenkeliltä. Yritin sutia harjalla niin rivakasti ettei selviä jos sillä on enemmänkin Hoon tapoja.
Ongelmia:
Hämiksen kanssa meni hetki ennen kuin löydettiin yhteinen aaltopituus
ponnistuspaikat puomeille välillä vähän hukassa
vääriä laukkoja
Parannusta:
alkuvelttojen jälkeen tosi kiva ravi
helposti säädeltävä laukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora