Ennen estetuntia Tytsy kävi tallissa huilaamassa välillä, joten en ehtinyt katsoa edellisen tunnin hyppyjä kokonaan. Esteet oli kuitenkin valmiina. Meinasi olla vähän paineita kun viimeksi meni niin hyvin.
Alkuverkassa jolkoteltiin taas puolipitkin ohjin. Olin sen verran kylmissäni että aiemman tunnin jälkeen olin kiskonut sekä fleecen että takin lisäksi. Pohdin ottaisinko takin pois. Vaan alkutunnin sateenkaaren (vaikkei satanut eikä paistanut aurinko) jälkeen iski kunnon kaatosade niskaan. Takki hoiti hommansa ja piti yläkropan kuivana. Housut kastui nopeasti läpi ja pian oli semmonen olo kuin olisin istunut ammeessa. Laukatessa piti jo vähän keskittyä että ei sovi kaahottaa kaarteisiin että pysytään pystyssä. Tytsyllä oli laukassa menohaluja. Kevyessä istunnassa tuntui menevän jopa rauhallisemmin.
Kelistä huolimatta hypättiin. Verkkahypyt ei menneet kovin hehkeästi ja meillä oli paikat hukassa. Osasin olla loikkimatta ennen hevosta mutta eipä se jälkeen jääminenkään kovin nättiä ole. Tajusin onneksi jossain vaiheessa että Tytsyn kanssa on pakko tehdä ne ratkaisut itse. Ja jos askel ei sopinut niin joko otin kiinni ja hypättiin läheltä tai hyppyytin kauempaa.
Esteet oli sijoiteltu hauskasti pitkien sivujen keskelle, toisten sivujen vähän sisemmäs ja yksi lävistäjämäisesti keskemmäs. Lopputunnin ratana hypättiin okserista alkaen ensin z-kuvio ja sitten tiukalla kaarteella pysty ja vähän ympyrämäisesti toinen. Okseri näytti jo toisella ratakierroksella suurelta. Olisiko ollut n. 80 cm. Ihan priimaa meidän meno ei ollut vaan paikoissa oli vähän parantamista ja tuli jokunen väärä laukkakin. Mutta kääntyi hyvin.
Lopuksi hypättiin vielä okseria. Ekallakin kerralla mentiin siitä yli vaikkei oma luotto meinannut riittää. Pari kertaa lisää, sitten nostettiin. Meni pelottavan isoksi. Taas jokunen kerta yli. Taidettiin kertaalleen tiputtaa kun tultiin läheltä. Sitten nosti vielä ja taas hirvitti. Mutta ei se ollut Tytsylle mikään ongelma. Pikkuhiljaa rupesin luottamaan että hepo kyllä hyppää eikä sitä tarvi jännittää. Vikasta hypystä saatiin jo kehuja että nyt tamma hyppäsi ja rupesi näyttämään siltä että löytyy molemminpuolista luottamusta. Jälkipaljastukset sanoivat okserin korkeudeksi 92 cm. Mistä lähtien tuommoiset ovat hirvittäneet :/
Loppuverkassa ravattiin pikkuristikon yli. Tytsy taas yllätti. Pysyi ravissa eikä kiihdytellyt. Saatoin päästää ohjat ihan pitkiksi. Lopulta meni pikemminkin löysäksi eikä meinannut enää muistaa nostaa jalkojaan. Hah!
Taas tuli lisää houkuttelua Tytsyn kanssa kisoihin. Sanoin haaveilevani jo neljättä vuotta metrin radoista. Kuulemma Tytsy ei siihen olisi se kaikista varmin tapaus. Tunnustan ajatelleeni siihen jotain isompaa ja valkoisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora