Tiimivoitto

Eilisten hyvin toteutuneiden tavotteiden jälkeen oli aika suunnitella uudet tavoitteet tämän päivän estekisoihin. Tällä kertaa oltiin Annen ja Kaisan kanssa kaikki kolme samassa luokassa, korkeutena 80 cm. Puhtaat radat kaikille päätyi tavoitteeksi. Hurjempi versio oli kolmoisvoitto.

Kisat alkoi kasilta eli uutta aikaa seiskalta. Onneksi ei itse tarvinut olla siellä niin aikaisin. Arvosteluna oli 367.1, joten muistettavia esteitä oli 13. Hankalalta vaikutti paperilla. Onneksi pienemmässä kakkosluokassa oli lähes sama rata, joten muutaman suorituksen katsomalla sain esteet paremmin mieleen.

Meri oli ihanan tolkku hakea pihalta sisään, hoitaa ja varustaa. Eikä matkallakaan tehnyt mitään omiaan. Talutin hetken Saaran kentällä, edellisen luokan viimeiset ratsukot oli menossa. Päätin sitten kavuta ratsaille niin olisi satulavyö ja remmit valmiiksi säädettyinä verkan alkaessa.

Ratapiirros.

Aika tovi ehdittiin kävellä. Meri ei kyttäillyt mitään, joten matkustelin pitkin ohjin kyydissä. Kenttä oli lumessa mutta käyntiä siinä pysyi menemään hienosti. Rataan tutustuttiin Annen ja Kaisan kanssa. Ei juuri mahdollisuuksia oikoreitteihin. Eikä onneksi mitään superpelottavia esteitä. Korkeuskin tarpeeksi hillitty.

©Miia, kiitos myös Venlalle näistä.

Sitten ratsaille ja verkkaamaan. Hypättiin ristikko kolmesti ja pysty ja okseri noin kahdesti kumpikin. Vähän tultiin muistaakseni lähelle mutta yli päästiin. Tosin jarrut oli vähän hukassa ja ravissakin jarrutusmatkat oli pitkiä. Meidän verkkaryhmässä oli 4 ratsukkoa, joten ei siinä hirmu kauaa mennyt. Kiva oli myös lupa saada mennä vapaassa kierroksessa ennen hyppyjä.

©Miia

Olin verkkaryhmän vika, joten paluu pihalle kävelemään. Takki oli mielessä mutta eipä sitä sitten siinä kiireessä tullut laitettua takaisin. Onneksi ei pitkään tarvinnut odotella. Annen hypätessä oltiin lähes eteisessä ja Kaisan suorituksen ajaksi päästiin radan nurkkaan. Taas meinasi keskittyminen rakoilla jännittämään kisakumppaneiden puolesta.

©Taina

©Tiina L.

Lähtövuoron tultua tervehdys, laukka päälle ja ympyrä alle. Sain ajatukseni koottua ja huoli radan muistamisesta hälveni. Keskityin siihen että tiedän kyllä mitä olen tekemässä. Meri piti itse ihan hyvää tempoa päällä. Itse sorruin vaikka kuinka monesti hyppäämään ennen hevosta. Meri hoiti hommansa silti hyvin eikä välittänyt soheltavasta kuskista. Kutonen taisi kolahtaa mutta pysyi silti ylhäällä. Vääriä ja ristilaukkojakin taisi tulla. Kakkosvaiheeseen en erityisesti kiihdyttänyt. Yksi oikoreitti tehtiin siinä missä muutkin. Vasta ihan lopussa yritin saada lisää vauhtia mutta ei Meri juuri kuunnellut. Esteet pysyivät ylhäällä ja nolla tuli.

©Miia

©Mira

©Miia

Lopulta taistelu kakkossijasta oli sadasosasekunnista kiinni. Tällä kertaa minun ja Merin hyväksi. Tässä vaiheessa olin ehtinyt tamman palauttaa jo tarhaansa. Palkintojenjakoon pääsin tiimiläisteni väliin (Anne oli sekunnin nopeampi ja Kaisa palkittiin siisteimmästä radasta). Ja tuntuihan se koko porukan hyvä menestys huomattavasti paremmalta kuin se pelkkä oma sininen ruusuke. Tsempin sai Venla.

©Miia

©Mira

Mutta Merissä on loistavat ainekset kisaratsuksi. Estetreeniä takana nolla. Yksi koulutunti. Kahdet estekisat ja kummastakin sininen ruusuke. Hyvä Meri!

JKH-tiimi kunniakierroksella. ©Tiina L.

Videon kuvasi Aleksei. Onneksi ei ollut tyyliluokka.