Flikalla kevättä rinnassa (sopivan jännä tunti)

Torstaina puutuin listasta ja meni aika pitkään ennen kun sain ratsun. Sain valita Hinten, Flopen ja Flikan väliltä. Halusin Flikan vaikka se tiesi erittäin pikaista kuntoonlaittoa. Hepo oli kiltisti ja alku sujui hyvin. Apuohjien kanssa värkkäilyyn meni tovi kun taas tuli koko setti päälle. Sen jälkeen tein harkitsemattoman hutiloinnin kun jätin hepan oven auki laittaessani kypärän päähän. Flika, joka yleensä ei ole lähdössä mihinkään, päätti tänään poistua omin luvin. Olin lähes tarpeeksi lähellä. En saanut ohjista kiinni vaan yletyin vain satulavyöhön. Tästä hepo sai luultavasti vain lisää intoa ja porhalsi tovin pitkin pihoja häntä tötteröllä. Eikä selvästi ollut antamassa minulle kiinni. Sain onneksi huudeltua nopeasti apua eikä tamma ollut lähdössä pois pihalta. Heinätupon avulla hepo sitten saatiin kiinni.

Erittäin hyvä vinkki oli laittaa tamma hetkeksi takaisin karsinaansa rauhoittumaan. Pörisi siihen malliin ettei talutuksessa oleminenkaan meinannut onnistua. Karsinassa oli myös hyvä harjata takajalka ja laittaa pudonnut suoja takaisin. Nopeasti onneksi rauhottui. Sitten uusi yritys ja maneesiin. Reilu viisi minuuttia vain myöhässä kaikesta huolimatta. Mutta osaanpa jatkossa olla taas huolellisempi.

Maneesissa kyytiin ja sitten alkuverkoiksi pihalle. Ekaa kertaa tälle kaudelle. Käynnissä oli mennessä vähän töpinöissään mutta rauhottui suht nopeasti. Vaan töhinät palasivat kun ruvettiin ravaamaan. Hepo ravisteli päätään, oli selvästi levoton ja rupesi pukittelemaankin. Olin jo hädissäni että onko käteni tänään erityisen kova vai missä on vika. Opelta sain onneksi täsmäohjeita että hepo on vain innoissaan. Taivuta kunnolla ja ratsasta sisäpohkeen ympäri. Ja tosiaan kun sain tamman mutkalle niin perä lakkasi lentämästä. Ääni sisälläni olisi halunnut vain vetäistä hepan gramaaneilla nippuun. Sitten piti saada vielä liikettä eteenpäin. Tovi meni tasoitellessa menoa mutta suunnanvaihdot sujuivat ja uskalsin minäkin huokaista. Vähän vaati kyllä uskallusta päästää pinkeää ratsua pidemmälle ohjalle. Ope sanoi että kiva nähdä aina niin vakava Flika joskun vähän riemuissaan.

Lopulta uskalsin laukatakin ja sekin sujui hyvin kumpaankin suuntaan. Takaisin maneesille tuli ohje että meitä ei saa jättää viimeksiksi. Vähän tohinoi matkalla mutta maneesiin päästyä tasottui täysin. Napattiin gramaanitkin pois. Martingaali jäi.

Alkuun sisällä osuttiin puomeille, myöhemmin ei sitten millään. Hepo oli tasainen ja rauhallinen. Hypyt meni tosi kivasti ja vain yksi putosi. Hienosti tamma pelasti vaikka kertaalleen tultiin ihan juureen. En muista enää tarkemmin mitä hypättiin.

Ongelmia:
hepo livahti karkuun
alkuverkka pihalla oli aika jännää
yksi pudotus
ei osuttu puomeille

Parannusta:
tasottui ja rentoutui
oli kiva hypätä ilman gramaaneita
esteet meni hyvin ja heppakin tsemppasi