Maanantain estetunnille minulle oli jaettu Wanesa. Poni oli jo edellisellä tunnilla hyppäämässä ja tämä oli vissiin jo kolmas tunti sille tänään. Kävi vähän sääliksi. Alkuun yritin taas houkutella ponin omenalla puolelleni.
Ravailu aloitettiin pitkin ohjin. Lopulta oli pakko käydä käynnissä että sain ponin tuntumalle. Käynnissä tapahtui ihan hetkessä. Ravissa ei ollut samalla lailla otetta. Oli vähän hidas sekä tuntui aika kankealta. Laukkoja ei juuri otettu. Jumppalinjaa tultiin ensin puomeina käynnissä ja ravissa. Sitten pikkuesteinä ravissa. Wanen askel ei sopinut väleihin yhtään.
Jumppalinjan esteet nousivat ylös pikkuisiksi ja yhä tultiin ravissa. Parin räpellyskierroksen jälkeen tajusin että me ei vaan voida tulla ravissa ja usvattelin laukkaa. Eikä lyhyillä ylös menevillä töpöhypyillä tullut siistiä vaan Wanen menon piti olla vähän laakaa että venyttiin maaliin. Se auttoi.
Uusimman hepan jäätyä hinkkaamaan innaria laitettiin muut itsekseen hyppäämään toisen reunan ristikkoa ravista. Sen jälkeen piti kääntyä tiukasti sisään tötsien väliin. Kaarre oli ihan maksimissaan 10 metrin voltin puolikas. Luultavasti vähemmän. Yhä olin ponin kanssa vähän varovainen ja meno oli alkuun löysää. Sain kuitenkin vähän heräteltyä ja hypyt paranivat. Käännös laukassa oli ensin hankala ja menin ravissa. Mutta lopulta rupesi taittumaan laukassakin kun tajusin istua takaosan päälle. Ope ei meitä katsellut, joten saatiin puuhata omiamme.
Välikäyntien jälkeen tultiin rata. Jumppa, keskimmäinen pysty ja ristikko takaa. Muutamalla mutkalla. Ensimmäinen kierros oli vähän ponneton ja poni veltto. Rämmittiin kuitenkin kaikesta yli. Keskimmäisen jälkeen taisi tulla vähän ravia väliin. Saattoi hidastaa kohti esteitä. Annoin meille tästä arvosanaksi kutosen.
Kun kaikki olivat hypänneet ekan kierroksen niin pidettiin välipalaveri. Kaivattiin kuulemma vähän enemmän. Ysiin pitäisi tähdätä. Olin todella skeptinen sen suhteen että venytäänkö yhtään parempaan suoritukseen. Esteetkin nousivat vähän.
Suureksi yllätyksekseni poni eteni toisella kierroksella paremmin. Ope sanoi että vauhti riittää, ei tarvitse pyytää enempää. Laukat vaihtuivat myötäisiksi ja paikat olivat ok. Ylitettiin itsemme tällä. Ihan ysiä en antaisi mutta kasipuoli.
Lopuksi tultiin vielä pelkkä jumppa. Sujuvasti laukalla ja nyt poni rupesi vihdoin imemään itse eteen. Vasta! Hyppäsi siististi ja minä muistin olla vakaana ja suoraselkäisenä mukana. Tämä riitti meille.
Loppuraviemme aikana uusin heppa sai sakkokierroksia jumpalla. Eli ope ei katsellut meitä. Wane eteni yhä hyvin itse eteen mutta puri vasempaan kuolaimeen eikä ollut taipuisin.
Tämän tunnin kiva juttu oli open kanssa käyty henkilökohtainen loppupalaute. Aloitin sanomalla suoraan mieltäni painavan asian. Eli taas tuntui siltä että meitä ei aina huomattu tunnilla. Minä kun toimin niin paljon paremmin pienellä hiillostuksella. Ja jos tuntuu että opea ei kiinnosta niin ei oikein itseänikään kiinnosta. Harvemmin silloin ratsuakaan. Ope taas kaipaisi minulta enemmän omaa vastuuta omista tekemisistäni. Taas ollaan vähän kommunikaatio-ongelmien äärellä.
Vihdoin löytyivät linimenttijemmat eikä tarvinnut jonottaa letkutukseen. Sain ponin ihan itse pimeään tarhaan ilman ihmis- tai hevosvahinkoja.
Ongelmia:
poni tuntui alkuun huonolta
oli sellainen olo ettei ope huomannut meitä
Parannusta:
saatiin parannettua yllättävän hyvin
ihan lopuksi Wane heräsi liikkumaan itse
sileän osuuksilla oli sangen tasainen
Jenna videoi hyppyjämme. Oli vähän pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora