Voitto ja lähes toinenkin

Sunnuntaina päästiin Hempan kanssa Turkan harkkaestekisoihin. Luokkina 80 ja 90 cm, molemmissa arvosteluna 367.4. Tallinväen oma vinkka oli kisareissulla, joten saatiin kisakavereidensa vinkka vuokralle. Vieraaseen koppiin Hemppa käveli haistellen ja aavistuksen hitaammin mutta sukkelasti.

Kisapaikalla oltiin taas roimasti etukäteen. Onneksi Hemppa viihtyi heinineen kopissa ilman ongelmia. Rata olikin sellaista kommervenkkiä että kävelin sen ensin 70 cm rataantutustumisessa ja sitten vielä omassani uudestaan. Ykkösvaiheessa ykköseltä kakkoselle oli kamalan pitkä matka, päätin etten mene aitoja pitkin. Loput ykkösvaiheesta olikin lähinnä kahdeksikkoa. Kakkosvaihe alkoi aikamoisella kääntelyllä mutta totesin että selvitään siitä kyllä.

Ratapiirros sen jälkeen kun olin saanut luvan parannella sitä.
Opettelin osan esteistä ensin väärään suuntaan.

Verkassa ei oltu lopulta edes kovin aikaisin (6 oli hyppäämättä 70 cm luokasta) mutta tiesin että palkintojenjaossa ja radan korotuksessa menee kuitenkin aikaa. Kävelin ensin rauhassa, sitten taivuttelin. Ravissa sama juttu. Ei päästy edes laukkaan kun muut verkkailijat hätäilivät jo pois. Otin vähän laukkaa molempiin suuntiin ja loikin ristikon kahdesti ja pystyn kerran pikkuisena. Sitten kipitin tutustumaan rataan uudestaan.

Ei vieläkään mitään pelokkeita, pelkkiä puomiesteitä. Numerot osoittivat että olin opetellut radan nyt oikein.

Takaisin verkkaan, vähän ravailua alle ja laukassa molemmat esteet. Huolehdin että Hemppa laukkaa kaarteissa eteen. Olin jo valmis mutta luokka ei alkanutkaan ihan heti. Lopulta päädyin hyppäämään okserin vielä kerran ja sitten lähdin alas.

Ensimmäinen ratsukko oli jo suorittamassa. Kun sain lisävaatteeni riisuttua niin päästiin jo aitoihin kävelemään kakkosen suorittaessa. Oma lähtövuoroni oli siis kolmas. En näyttänyt esteitä erikoisemmin, valkoisia johteita näytin ohimennen. Laukka päälle, eteen, päätyyn ympyrä ja sitten aloitus.

Hemppa vastasi apuihini hyvin ja nosti jalkansa. Tosin heti ykkönen kolahti mutta pysyi onneksi ylhäällä. Ei epäröinyt esteille ja kääntyi hyvin. Myötälaukatkin löytyivät. Seiskalta kasille kaarteessa olin vähän huolissani että pysytäänkö pystyssä mutta hyvin onnistui. Suoristukset oli riittäviä ja meno tarpeeksi lennokasta. Tuloksena nopea nolla joka riitti reilun 3 sekunnin kaulalla luokan voittoon. Mainiota!

©Milla

Ysikympissä olin neljäntenä. Palkintojenjaossa tiirailin että esteisiin ei ole tullut pelokkeita, joten en jaksanut lähteä kävelemään rataa uudestaan. Siitä suorilta verkkaan. Hemppa pääsi kunniakierroksella vauhdin hurmaan ja verkassa tikkasi alkuun kunnon monteravia ja kuskia vain nauratti. Laukassa oli vähän vyöryvä eikä tullut pidätteistä niin hyvin takaisin kuin olisin halunnut.

Ajattelin hypätä molemmat esteet kerran. Pysty meni helposti. Okserille paikka ei osunut ja tuuppasin. Hemppa pysähtyi esteen eteen ja puomit kolisivat. Eipä siinä. Lyhyempi laukka eikä saa tuupata. Toisella yrityksellä siististi yli. Varmuuden vuoksi vielä toisen kerran ettei ollut tuuria. Hyvin meni tämäkin ja meidän oli aika siirtyä kisapaikalle. Kolisivat ne esteet verkassa muillakin, joten hyvään väliin saatiin hypättyä.

Valmistautumassa oltiin taas melko tiukalla aikataululla. Fleece pois ja kävelemään radalle. Ja pian olikin jo meidän vuoromme. Taas kunnon pätkä laukkaa alle, kiihdytys ja ympyrä. Sitten menoksi.

Suunnitelmani oli sama kuin kasikympissä. Nyt Hemppa tuntui paremmalta ja edettiin tasaisemmin. Silti heti kolmoselta keilattiin yläpuomi mukaan. Pöh. Kummasti kyllä muistelin että pudotus olisi ollut punaisella nelosella. Onneksi tässäkin oli arvosteluna 367.4 eli saatiin joka tapauksessa hypätä loppuun asti. Nyt kakkosvaiheessa laukka ei tuntunut rullaavan kaarteissa ihan yhtä hyvin mutta hyvin käännyttiin. Loput esteet pysyivät ylhäällä, joten nelosella maalissa. Haaveilin että oltaisiin edes toisiksi nopeimpia.

Milla kuvasi molemmat radat, tämä alkaa esteestä 2.


Nollia tuli lopulta neljä, joten sijoituksille ei tässä luokassa ollut nelosella asiaa. Mutta kasikympin ajasta nipistettiin vielä vähän pois ja oltiin ysikympin nopeimpia! Ilman puomia oltaisiin voitettu tämäkin. Supernopealta näyttänyt yksityisratsukko oli 0,1 sekuntia meitä hitaampia. Vautsi! Ja oikein paljon mieltä lämmitti kun tuomari ja muu ratahenkilökunta kehuivat suorituksemme tyylikkyyttä. Riemastutti tietysti myös tieto että pärjätään myös kääntelytehtävissä ajan puolesta. Se kun on ollut monesti vähän ongelmana.

Myös paluumatka meni kaikin puolin oikein hyvin. Olen kovin kiitollinen kaikille tämän mahdollistaneille!