Maanantain hyppytunnille sain Pikun ihan kuten viimeksi toivoin. Tytöt ystävällisesti laittoivat Pikun kuntoon ja purkivat Rozen. Keli jatkui sateisena ja ratsukoiden määrä pysyi neljässä.
Piku oli kivan energinen. Ei rennoimmasta päästä mutta vauhtia löytyi ilman että tarvi yhtään patistaa. Piti olla vaan tasaisesti kyydissä ja nauttia maisemista. Alkuun mentiin pitkillä ohjilla, myöhemmin keräilin niitä tuntumalle vähän turhan höllästi. Voltit kulmiin oli aikamoista kaatumista. Laukassa vielä pahemmin. Vaan alkuraveissa kun taivutin voltille niin Piku naks vain loksahti hetken verran pyöreäksi. Mitä ihmettä! Ei ole mitään tällaista sattunut koskaan aiemmin. Ravissa saatiin pyöreitä pätkiä aina toisinaan. Laukkaa viipotettiin melko täysiä.
Alkutunnin hypyt otettiin ristikolle kahdeksikolla. Tarkoitus oli vaihtaa laukka joka hypyssä. Vaihdot tuli hyvin mutta vauhti oli vähän turhan reipas ja tiet Piku kanttasi sisään. Yritin avittaa raipalla sisälavalle. Lopuksi tuli yksi hyppy askelta liian aikaisin. Itse kävin aika korkealla mutta päädyin yllättävän tasapainoisesti takaisin satulaan. Ohjat karkasi pitkiksi. Heti seuraava hyppy oli samanlainen esitys toiseen suuntaan. Tuli jo vähän enemmän sanomista ja tajusin itsekin ettei tämä voi mennä näin. Sitten kunnon pidätteet ja saihan sitä laukkaa lyhennettyäkin. Pari siistiä hyppyä hyvästä paikasta ja sitten riitti meille.
Seuraavaksi tultiin sarjaa. Kaksi maapuomia, pieni pysty ja yhden laukan päässä okseri. Tämän parissa menikin lopputunti. Okseri nousi pikkuhiljaa. Piku halusi yhä mennä sangen lujaa mutta kuunteli kuitenkin vähän. Välillä jouduin ottamaan edestä vähän kovemminkin. Puomeille oli hankaluuksia osua. Myöhemmin kierros vaihdettiin oikeaksi ja okseri nousi yhä joka kierroksella. Ysikymppiin asti tuntui ettei Pikun tarvinnut edes hypätä vaan päästiin tosi vaivattomasti yli. Vikalla kierroksella okserin takapuomi oli kuulemma toisesta päästä 115 ja toisesta 120 cm. Väliä vähän lyhennettiin ja yhä päästiin helposti ja puhtaasti yli. Tästä tuli sitten samalla uusi korkeusennätykseni, vieläpä suokilla. Aiemmin korkein oli 115 cm pysty vuodelta 2010 Nowalla.
Kiva oli ettei jättieste näyttänyt yhtään pelottavan isolta. Samoin aiemmin murehtimani mukautumisongelmat eivät vaivanneet. Tehtävä oli toki tehty helpoksi kun askel osui aiemman esteen ansiosta. Hienosti ja innokkaasti Piku hyppäsi!
Loppukäynnit käytiin maastossa. Tunnin jälkeen satoi yhä vaan ja lopulta minäkin rupesin olemaan aika märkä. Ei se onneksi näin liikkuessa haitannut.
Ongelmia:
laukassa meni aika lujaa ja vähän sisälle painaen
välillä tuli linjan jälkeen vääriä laukkoja
toisinaan Piku lopetti laukan lähes heti okserin jälkeen
kertaalleen otettiin ravia esteiden väliin
Parannusta:
hyppäsi hyvin
jättieste ei ollut yhtään paha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora