NuR:in kisoissa Lidalla (ensimmäiset ulkopuoliset Uotilasta)

Sunnuntaina oli luvassa jotain, minkä en uskonut koittavan. Ensimmäiset ulkopuoliset kisat Uotilan ratsulla. Alunperin ratsuvaihtoehtoina olivat luontevasti Fossi ja Lida mutta lopulta opelta tuli viesti että Lida 80 cm jos haluan osallistua. Tottakai halusin! Nurmijärven ratsastuskoulun kisoihin siis.

Kisapäivä oli sateinen. Onneksi kisat alkoivat vasta klo 11, joten herätys puoli kahdeksan aikoihin riitti. Lidan toinen (ensimmäinen) kuski oli puunannut tamman jo edellisenä päivänä, joten nyt riitti harjaus ja matkalle paketointi. Koppiin meni melko hyvin.

Kisapaikalla oltiin todella hyvissä ajoin. Käveltiin pihalla pari ekaa luokkaa. Vesisateessa. Lida käyttäytyi asiallisesti.

Treeneistä poiketen radalla tamma tuijotteli sekä tuomareita että erikoisesteitä ja kielsi ekalla kuskilla ulos. Hyppäsin samantien ekan radan jälkeen kyytiin ja aloitin oman verkkani, välissä oli 9 ratsukkoa. Me startattiin tokavikana. Verkka oli sateelta suojassa maneesissa. Kaasu toimi hyvin, jarrut vähän heikommin. Tein temponvaihteluita laukassa, siirtymiä ja yritin saada tammaa kuulolle. Avonaista sivuoviaukkoa vähän tuijotteli välillä.

Verkkahyppyjä otin n. 5. Ekalla pudotti. Vähän lisää laukkaa ja keula ylös ohjeisti varaope. Verkka-aika oli aika sopiva.

Ennen rataa portilla hyöri hitusen. Meidät talutettiin sisään vaikka luultavasti olisi mennyt taas pelkällä henkiselläkin tuella. Päätin ensin ravata tuomareiden ohi ja sitten käydä näyttämässä pelottavan punaisen nelosen, johon otti useamman kiellon. Tuomareita kauhisteli edelleen mutta yritettiin selvitä tästä ripeästi. Lähtömerkki tuli kuitenkin aika pian mutta pysyin silti suunnitelmassani. Lida ei esteestä välittänyt, joten laukka päälle, tervehdys ja menoksi. Lähtölinjan ylitykseen taisi kulua aika tarkkaan se 45 sekuntia.

Ykköselle tultiin kuitenkin huonosti ja etupuomi tarttui takasten mukaan. Kakkoselle tultiin turhan lähelle ja matala laakahyppy otti puomin etusilla alas. Kolmoselle ratsastin ehkä turhan huolimattomasti ja Lida päätti juosta vasemmalta ohi. Estin pidemmät pakoaikeet ja käveltiin esteen editse kummastakin suunnasta ihan rauhassa ennen kuin lähdettiin jatkamaan. Napakka päättäväisyys ja yli. Nelosta oltiin käyty jo haistelemassa, kuski päätti että yli mennään ja mentiinkin. Jossain näillä main riemuitsin että saadaan hypätä rata loppuun vaikka tulisikin hylsy. Heti perään tajusin että eihän meitä vielä ole hylätty ja tsemppasin vähän lisää.

Kaarteessa ennen vitosta tamma vähän kompuroi. Sarja silti puhtaasti vaikkei hypyt ihan sulavia olleet. Tuomaripäädyssä taas vähän kauhistelua mutta ohi päästiin. Kutoselle linjaus ja yli. Kuskin mielestä seiskakin oli epäilyttävä amppariokseri mutta puhtaasti yli. Pikkuisen kaasua mutta kuitenkin asiallinen tie. Kasi puhtaasti ja siihen päättyi.

Jos olisin alusta asti mennyt samalla päättäväisyydellä kuin loppuradan niin tästä olisi voinut tulla ihan hyvä. Olin kuitenkin tyytyväinen että pysyin tyynenä ja selvittiin radasta yhdellä kiellolla. Kummasti ei harmittanut yhtään. Päätin kyllä että tällä suorituksella kvaalasin itseni firman risteilylle championaattien sijaan. 13 ratsukon joukossa oltiin yhdeksänsiä.

Loppupäivä sateessa parkkipaikalla paluukyytiä odotellen oli erittäin pitkä. Kävi jopa mielessä että  ymmärrän tyyppejä, jotka kisaavat vain hyvällä säällä. Lämmintä oli +4°C.

Lida suoritusten jälkeen pihalla.

Meidän rata: