Viikonlopun ohjelmassa oli kisojen katselua. Hirveä himo ratsaille tuli mokomasta ja sunnuntaina oli onneksi heppoja vielä vapaana itsenäiseen menoon. Vähän jotain kouluratapyörittelyä mielessä.
Ratsukseni osui Pena, jostain syystä se tuli ensimmäisenä mieleenkin. Hoidin kiinni, poni taas yritti hyöriä. Ratsastaessa otin ensin käynnissä tuntumaa. Yhä oli ongelmia saada oikea pohje läpi. Oikeassa kierroksessa turpa ja perä olivat vasemmalla, keskiponi oikealla ja kulmissa kaaduttiin sisään. Työlästä oli yrittää volteilla saada turpa menosuuntaan ja pysyä oikomatta reitillä. Ratsukoita kentällä 2, lämmintä lähes +9°C ja pilvistä.
Ravi eteni pääosin ok. Vähän lisää lennokkuutta olisin kaivannut omasta takaa. Nyt jouduin patistelemaan ja samalla meidän letkeys kärsi. Laukat oli kelpoja. Paljon parannettavaa muttei pahimmasta päästä.
Alkuverkkailujen jälkeen ratsastettiin KN läpi. Oikeassa kisatilanteessa olisin ollut kauhuissani kun oikea pohje ei ole läpi. Pientä kiemuraa, alaspäin siirtymät kättä vasten, keskiravissa laukkaa (useamman kerran), kulmissa sisään kaatumista, laukassa hyytymistä, siistit myötänostot kuitenkin ja läpi radan aika epätasaista menoa. Ehkä joku 53 % olisi tuolla suorituksella tullut. En ole Penalla siis lähdössä kisoihin.
Lopuksi tehtiin vielä siirtymiä. Ehkä täsmällisyys vähän parani. Vaikkei tehty mitään kovin rankkaa niin taas loppua kohti poni tuntui hyytyvän. Ravissa sai patistella lähes jatkuvasti liikkumaan ja patistelematta nyykähti äkkiä.
Loppukäynnit käytiin toisen ratsukon kanssa maastossa, me edeltä. Kotia kohti askel lähti vihdoin venymään. Tällä olisi pitänyt aloittaa.
Ongelmia:
olen Penan kanssa kärsimättömimmilläni
punainen lanka puuttui
Parannusta:
ei tainnut nousta vääriä laukkoja
maastossa tolkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora