Piileviä hallintaongelmia

Keskiviikkona päädyin taas ratsastamaan. Ratsukseni tuli tällä kertaa Piku. Olin ihan utelias kokeilemaan sillä kouluratsastusta. Kuvittelin että ruuna olisi ollut hidas ja jäykkä. Pieleen meni. Se kipitti, taipui ok ja jännittyi helposti. Ratsukoita tunnilla oli muistaakseni 6. Lämmintä oli +7°C ja ilman takkia tarkeni hyvin.

Näennäisesti meillä meni ehkä ihan hyvin, silti lähes koko tunnin vaivasi tunne hallinnan puutteesta. Piku ei kääntynyt juuri siitä mistä minä halusin vaan hienosääti mielestäni turhan paljon itse. Vauhti oli open mielestä suurimman osan ajasta ihan riittävä. Omasta mielestäni tuntui monesti turhan matamiselta ja patistelin liikaa. Patistelusta ruuna taas jännittyi ja kipitti. Takajalkojen käytöstä Piku ei saanut kovin hyvää arvosanaa ja open termi taisi olla jotain surkastunutta.

Istunnastani löytyi paljon parannettavaa. Rentouta hartiat, kädet vierekkäin, rentouta reidet.

Laukassa lähinnä kaaduttiin sisään. Tehtiin voltteja ja ympyröitä. Eikä kontrolli tuntunut juuri paranevan tunnin edetessä. Pysähdykset oli eteenpäin hivuttautumista alusta loppuun. Maastakäsin treenattiin ne tunnin jälkeen vihdoin kuntoon. Irtosi Pikusta myös jotain piffintyylistä kun osa kavereista lähti kentältä ja yritin pyytää ruunaa seisomaan. Ei seissyt vaan steppasi.

Eipä jäänyt tunnista kovin hohdokas olo. Miten voikin tuntua näin vaikealta!

Ongelmia:
tunne hallinnan puutteesta
herkästi jännittyvä ratsu
kaatuminen laukassa
paikallaan seisominen

Parannusta:
liikkui itse eteen
oli pätkiä pyöreänä sekä käynnissä että ravissa