Sunnuntaiaamuna käytiin Merin kanssa taas naapurissa kisaamassa. O-Ri:n kisat Saaran tallilla. Kolmas luokka, estekorkeus 80/90/100 cm. Saatiin lupa kasikymppiin vaikka olisin voinut lähteä ysikymppiinkin. Aikataulu ekassa luokassa venähti sen verran että kun kuvittelin meneväni hyvissä ajoin tamman kanssa paikalle ennen rataan tutustumista olikin vasta edellisen luokan eka verkkaryhmä verkkaamassa. Nokka takaisin kotitallia kohti ja varusteet reiluksi puoleksi tunniksi pois. Seuraavallakin yrityksellä oltiin vielä hyvissä ajoin.
Meri oli Meriksi yllättävän pälyilevällä tuulella. Kaukana mennyttä hiihtäjää piti tuijottaa lähes haavi auki. Vähän hyöri pihalla, kentälle ei ollut roiman lumipeitteen vuoksi asiaa.
Rata ei onneksi ollut kovin hankala muistaa. Linja, kääntelyä toisessa päädyssä, toisessa päädyssä ja alku uudestaan. Kasikympin 3 ratsukkoa verkkasivat keskenään. Verkassa Meri oli pitkä jyrä. Jarrut olisivat voineet toimia paljon paremminkin. Tamma kuitenkin liikkui reippaasti, ei tuijotellut mitään ja hyppäsi puhtaasti. 5 verkkahyppyä pitkänä ja matalana ja sai riittää. Lopun ajan käytin siirtymiin ja yritin saada taisteluvaunua lyhyemmäksi.
Lähtöjärjestystä muutettiin sen verran että poni laitettiin ekaksi. Odoteltiin siis hetki kulmassa. Oman vuoron koittaessa Meri tuntui virtaisalta. Ennen uralle menoa pompahti jotain mutta videolta sitä tuskin huomaa. Päivän huonoin hyppy tuli ekalle. Itse olin taas turhan suorin jaloin hyppäämässä enemmän kuin ratsu. Mutta Meri oli kivasti menossa ja kääntyi. Ykkösvaiheelle en lähtenyt tekemään tiukkoja teitä. Nelosen jälkeen tuntui että vauhtia oli hurjasti (videolla ei näytä erityisen lujalta) ja kierrettiin suosiolla esteiden takaa. Lankkua ei tuijoteltu ja sarja päästiin helposti yhdellä askeleella kuten pitääkin. Seiskan jälkeen en jaksanut enää kiertää koko maneesia, joten käännettiin keskellä ympäri. Tähänkin tuli hassu lenkkitie ja mielestäni tällaisia ei kuuluisi olla. Ihan sääntöjen mukaan siitä pitäisi mielestäni tulla 4 vp.
Toisen vaiheen alku ei ollut ihan niin sujuva kuin olisin halunnut koska vuoroaan odottava ratsukko meinasi olla reitillä. Hevoset toisiaan hipoen mentiin ohi. Linja sujuen, tiukat kaarteet (tasapaino, ohoi!, vähän sudittiin kaarteessa) ja sarjallekin reippaasti. Ei miniaskelia ja kaikista helposti yli. Nollilla maaliin. Olin tyytyväinen. Oltiin maneesin nurkassa vielä kolmannen suorituksen ajan. Sitten käveltiin omalle tallille ja käytiin kävelemässä hetki kentällä. Hepan purku, harjaus ja pihalle vienti. Takaisin naapuriin seuraamaan luokka loppuun.
Lopulta koko luokassa (7 ratsukkoa) putosi vain kaksi puomia. Vika ratsukko teki supertiukat tiet ja arvelin ettei pärjätä ajassa. Lopulta meidät (siis minut koska Meri ei ollut enää mukana) kutsuttiin palkintojenjakoon toisena. Jee! Eroa voittajaan oli lähes 5 sekuntia. Toisaalta seuraavaksi nopein oli vain 0,4 sekuntia meitä hitaampi (mutta pudotti yhden). Sininen ruusuke siis. Yhä joka kisoista ruusuke. Iloinen yllätys oli kohdalle osunut tsemppipalkinto. Sain siis vielä heppamukin. Ihmettelin tätä kovasti kun yleensä tsempit on jaettu ei-sijottuneille. Tuomari muotoili asian jotenkin niin että meidän suorituksessa ei ollut ylimääräistä hörsyilyä, joten sen saattoi palkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora