Ilman satulaa kurissa ja nuhteessa

Sunnuntain ilman satulaa tunti oli yllättävän suosittu. Viimeksi ratsukoita oli 4, nyt jopa 9. Toivoin jotain pientä ja tasaista ja sain Eemelin. Vähän ylikasvanut poni. Olikohan viides kertani sillä? Hieman huoletti etukäteen, sillä eilenkin hepo pukitti kisoissa kuskinsa alas (ja hyppäsi seuraavan esteen ilman ratsastajaa!). Sekä karsinan ovessa että tarhassa oli tarkat ohjeet että pitää taluttaa ketju leuan alla. Olinkin hepan kanssa hyvin tarkka siitä että seurataan nätisti eikä yhtään kuikuillakaan omiaan.

Tallikäyttäytymisestä olin kuullut juttuja että Eemeli saattaa karata pienestäkin ovenraosta ja kun päättää lähteä niin jyrää vain. Laitoin siksi varmuuden vuoksi riimunnarun estämään mahdolliset pakoyritykset. Harjatessa pidin oven puolivahingossa kiinni. Onneksi oma pituus riitti että pääsin sieltä omin avuin pois. Siinä käyttäytyi nätisti. Kun sain suitset päähän niin sen jälkeen päätti yrittää raollaan olevasta ovesta karkuun. Vaan eipäs onnistunut vaikka nojasi naruun lähes koko painollaan. Minä tietysti ohjasperillä mätkin ryntäisiin että takas omalle puolelle. Hetken päästä luovutti. Hetkeksi. Huilin jälkeen päätti yrittää uudestaan. Eipä päässyt ponny edelleenkään minnekään vaikka etuset oli jo reilusti käytävän puolella. Edelleen sai mätkintää ryntäille että takasin. Sillä tuskin oli vaikutusta vaan pakkohan se oli peruuttaa kun ei eteenkään päässyt. Kuvittelin että tuosta olisi tajunnut. Vaan piti testata myöhemmin vielä kolmannen kerran. Naru piti pintansa. Jospa Eemeli tuosta jotain oppi ettei auta lähteä pakoyrityksille.

Kun lähdettiin tunnille niin seurasi ihan säyseästi perässä. Onneksi mentiin kentälle sillä oli aika täydellinen keli ratsastaa pihalla.

Jakkaralta hyppäsin kyytiin ponityylillä eli nostin takajalan (oman oikean siis) suoraan hepan yli. Naapurit pörisytti moottorisahaa ja tunnilla mukana oli myös muita eestinveijareita, joten alkutunnista en ihan pitkin ohjin uskaltanut kävellä. Eemeli pikkusen kuunteli ääniä ja vähän oikoi metsän puolen päädyssä. Ei pahempaa.

Tästä se lähtee.

Omaa jalkojen venyttelyä.

Tunti alotettiin käyntityöskentelyllä. Voltteja. Eemeli pyöristyi käynnissä suht helposti. Aktiivisempaa käyntiä kaivattiin kaikille. Eemeli helposti otti suoraan raville kun pyysin lisää vauhtia. Pyöriteltiin voltteja kumpaankin suuntaan ensin käynnissä. Ravit alotettiin kans volteilla jokaisen sivun keskelle. Tässä meni mielestäni melko kauan ja rupesin jo tuskastumaan käynnin määrään. Pelkäsin että ei juuri enempää ravata tunnin aikana ja rupesin venyttelemään ravipätkiä omin luvin kulmiin asti. Olin tosiaan saanut hyvin tasaisen ratsun ja ravissa oli superhelppo olla kyydissä. Pientä viilausta tuli volteilla sisään kaatumisesta, kyynärkulmista, käsien kantamisesta, kantapäiden painamisesta alas jne. Itse huomasin hyvin matalalla viihtyvät käteni ja yritin nostella niitä ylemmäs.

Matalat kädet.

Yrityksiä asettaa.

Kuski vinossa.

Melko pian tuli käsky ruveta keventämään ravia. En mielestäni tehnyt juuri mitään, oli aika helppoa. Silti meni muka niin hyvin että mustakin sopi katsoa mallia. Ei ollut raskasta. Välillä vähän hoputin lisää vauhtia raviin mutta pääosin liikkui kivan energiseksi. En sanoisi Eemeliä yhtään laiskaksi tämän perusteella.

Välihuikat kuskille.

Laukat mentiin kolmen porukoissa. Pääsin riekkujien joukkoon. Melko nätisti olivat. Eemeli nosti laukan hyvin mutta pudotteli jokusen kerran raville. Kun komensin raipalla niin sain pukin. Mutta ei ollut kovin iso enkä siitä hetkahtanut. Uusi pyyntö että vauhtia kiitos. Vähän myöhemmin poni rupesi keksimään omia reittejään ja meinasi liirata ympyrältä ulos. Ulkoapuja huusi ope ja itse en ollut ihan tarpeeksi jämynä kun annoin ponin luisua reitiltä. Mutta nokka takaisin ympyrälle ja matka jatkui. Seuraavaksi liirasi sisään. Onneksi näistä selvittiin ja saatiin laukattua vielä reitillä pysyen.





Muiden laukatessa mentiin ravia ja siirtymiä toisessa päädyssä. Piti keventää mutten aina muistanut. Käyntiin vähän valui välillä, hankalinta oli käynnistä seis. Käynnistä ravillekin sai välillä muistuttaa raipalla.

Jälkimmäinen suunta laukassa oli vähän samantyyppinen kuin eka. Taas tuli ainakin yksi pukki ja poni meinasi lähteä omille teilleen. Nyt laukattiin paljon lyhyempi pätkä. Päästiin lopuksi noin 1,5 kierrosta hyvin. Ja mikä ihanaa niin laukan jälkeinen reipas ravi oli sekin täydellisen ihanan tasaista istua.

Omille teilleen menossa?

Loppuraveissa uskalsin antaa jo vähän pidempää ohjaa. Pyöristyi hetkittäin kivasti, varsinkin volteilla. Jos muistin kunnollisen ulkotuen niin pysyi suorillakin pyöreänä. Jos taas pääsi nousemaan niin en osannut mitään vippaskonstia pyöräyttää turpaa samantien takaisin alas. Loppukäynnit kävelin jo ihan luottavaisena pitkin ohjin. Välikäynnitkin mentiin pitkin ohjin.

Eemelin omat protestit.

Eemeli oli erittäin mukava. Eikä yhtään niin juoni kuin odotin. Yleisökin odotti laukkasinkoiluja, joutuivat nyt pettymään. Hepo pysyi kivasti kurissa ja nuhteessa. Tunnin jälkeen palkkasin Annen ovelle raippa kädessä estämään pakoyritykset. Mutta kuka nyt heiniltä tahtoisi karata. Oli nätisti kun pesin selän.

Ongelmia:
pakoyritykset karsinasta
pari pukkia
hetkittäin ohjautui laukassa vähän huonosti
käsien kantaminen oli tosi hankalaa, viihtyivät harjan korkeudella

Parannusta:
poni ei saanut kuskia karistettua eikä kunnolla yrittänytkään
tosi tasaiset askeleet ja kiva selkä istua


Annelle kiitos videoinnista.
Jyrille kiitos kaikista kuvista.