Vauhtia esteillä

Torstaina sain tunnille taas Fossin. Tallissa oli oma rauhallinen itsensä ja matkalla kentälle pysähteli välillä tuijottelemaan. Tätä en oikein sen kanssa jaksa. Alkutunnista taisi taas käydä samoin kuin aiemmin eli juuri kun olen keräilemässä ohjia omin luvin, tulee käsky ottaa ohjat tuntumalle ja alottaa hommat.

Tänään Fossi oli tähänastisista kerroista ehdottomasti reippain. Hetkittäin meni jopa holtittomasti. Kaahotti kyllä pahemmin ravissa kuin laukassa. Verkkatehtävänä mentiin ravipuomeja, voltteja ja pääty-ympyrä laukassa sekä laukkapuomeja. Raviosuus oli paljon kiireisempää, laukassa onneksi malttoi odottaa.

Alkuun tultiin 3 esteen jumppasarjaa jos oikein muistan. Sanomista tuli että pitää malttaa odottaa hyppyjä eikä hypätä ennen hevosta. Lantiota eteenpäin ja ite pystympään. Tuntui että käteni loppuivat kesken jo tässä enkä saanut myödättyä tarpeeksi.

Loppuun tultiin tyypilliseen tapaan pari sarjaa. En muista enää tarkemmin. Ensimmäinen kierros meni oikein kivasti. Kuvittelin että loppui jo ja lähdin keventelemään. Mutta meidät huudettiinkin vielä takas. Tokalle kierrokselle esteet nousi pelottavan suuren näkösiksi ja se vaikutti omaan ratsastukseeni huonontavasti. Linjalla tajusin että ahtaaksi jää ja jotain kai yritin tehdä mutta silti valuttiin tosi juureen. Saatiin uusia se ja jälkimmäinen yritys meni paremmin. Olin mielissäni että hypättiin niin jättimäisiä ja kuvittelin osan vähintään 90-senttisiksi. Tunnin jälkeinen mittaus paljasti karun totuuden ja korkeimmat oli 85 cm.

Loppuverkkoja en muistaakseni juuri ehtinyt tehdä kun heppa jo vaihdettiin lennossa seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
hepan keskittyminen herpaantui tosi herkästi ympäristöön
meni hetkittäin turhan lujaa

Parannusta:
kaikesta yli