Riihimäellä hyppäämässä

Maanantaina oli vuorossa ensimmäinen talli Riihimäeltä testiin: Sammalisto (Riihimäen ratsastuskoulu). Nettisivujen mukaan ratsastuskoulun hevoset ovat lähes kaikki tammoja, joten luotin tuuriin. Tänne oli kivan helppo ajaa ja ajo-ohjeet olivat yhtä vasemmalle kääntymistä lukuunottamatta taas lähes samat kuin Oulussa Aaltokankaalle ja Lappeenrannassa Raijalle. Hullua.

Pihalla haahuilin vähän mutta onneksi näköpiiriin tuli kypäräpäitä, joita seuraamalla löysin yhden oven vierestä SRL:n kyltin. Sisältä löytyi heppalistakin. Kyselyt aloitin lähimmästä ihmisestä. Mistä löytyy Lady, mistä sen harjat ja varusteet, hoidetaanko kiinni? Ratsuni oli suurehko (n. 166 cm?) ruunikkotamma. Suositus oli laittaa kiinni. Harjatessa oli ihan nätisti, myös mahan alta harjatessa mutta satuloidessa ymmärsin syyn sitomiselle. Satula sai protestia. Siihen nähden suitsitus onnistui kivan helposti. Jalat oli kuivat ja aika mutaset. Sain tehdä tosissani hommia että niistä tuli jotenkin puhtaat. Etusiin tuli pintelit ja pintelöintitaitoni oli vähän ruosteessa. Ei tarvinnut onneksi ottaa monta yritystä.

Esteet oli valmiina maneesin pikkupuolella. Kuljettiin sinne pikkupätkä ulkokautta, matkaa tuli ehkä parikymmentä metriä. Maneesi oli tetrispalikan muotoinen, meidän päätymme oli arviolta 20x40, toinen puoli ehkä 25x60. Tunnin lopuksi huomasin että isolle puolelle pääsee suoraan tallista. Selvisi myös ettei ulkokenttää ole ollenkaan. Mutta ulkoratsastusmahdollisuuksia kuitenkin löytyy lähistöltä.

Meidän tunnilla ratsukoita oli 7. Olin tätiryhmässä, kuten jo puhelimessa kävi ilmi. Alkukäyntien aikana ei saatu opetusta vaan puheenaiheet oli laidasta laitaan oppilaiden turistessa keskenään. Lady ei ollut reippauden perikuva. Kun otettiin ohjat tuntumalle niin pyöristyi suht helposti käynnissä. Ei ollut mikään pahin vetelys mutta muistelen että enemmän sain ratsastaa eteen kuin pidättää. Ravissa kulki melko matalana ja luultavasti vähän pitkänä. Kuitenkin suht oikeinpäin. Vähän volttailtiin alle ja sit ruvettiin tulemaan pitkän sivun ravipuomeja ja miniristikkoa. Ristikkokin oli niin pieni että ravilla mentiin. Harjoteltiin kevyttä istuntaa ja pitkää myötäämistä. Multa kaivattiin vielä pikkusen lisää ohjaa ristikolle. Ravi ei saanut kiihtyä puomien ja ristikon välissä. Mun mielestäni oli pikemminkin löysä.

Verkkalaukkaa mentiin uraa pitkin, taaempaan päätyyn voltti, toiseen pääty-ympyrä kavaletin yli. Lady pudotteli jokusen kerran raville. Muutaman kerran nousi väärä laukka. Ja vaikka huomasin sen samantien niin silti ope ehti siitä aina sanoa. Kavaletti laukassa meni ihan hyvin. Kertaalleen tykitettiin vähän kauempaa kun askel ei osunut. Siitä tuli sanomista että mieluummin läheltä eikä saa hypätä ennen hevosta.

Sitten jäätiin osastoon tallinpuolen pitkälle sivulle. Yksitellen ravilähestymisellä sisään vasemmassa kierroksessa. Ravipuomit ja ristikko. Sitten piti jatkaa laukassa. Nämä meni ihan hyvin vaikka ravilähestymiset ei parasta osaamistani ole. Maneesissa pyöri myös eksynyt lintu ja Lady oli ainoa, joka otti tirpasta vähän ylimääräisiä kierroksia. Kuskin mielestä se oli pelkästään virkistävää. Päätyyn tehtiin tehtävän jälkeen laukkaympyrä ja siinäkin olisi saanut olla vähän rullaavampaa menoa.

Vaihdettiin suuntaa ja ravipuomit nousi pystyksi. Aluksi kaksi kertaa ravilähestymisellä. Ristikon edessä oli edelleen ponnistuspuomi. Ekalla kerralla tultiin sangen laiskat 3 laukkaa väliin. Toisella kerralla Lady keskittyi lintuun ja tehtiin välille kiemuraa ja 4 askelta. Itseäni vähän harmitti kun päästin hepan kiemurtelemaan, ope vaan kehui että hienosti jatkoin vaikka Lady oli poistumassa muualle. Tämän jälkeen saatiin onneksi tulla laukassa, minä kun en ole oikein ravilähestymisten ystävä. Vaikka niillähän sitä hypyn odottamista oppii. Matka laukannostosta maapuomille oli sangen lyhyt. Sai olla hereillä että sai laukan säädettyä siihen mennessä sopivaksi. Jälkimmäinen pysty nousi ehkä 70 senttiin ja kuten tavallista niin esteen noustessa oma meno parani. Tokavika kierros oli oikein hyvä. Vika ei ihan yhtä täsmällinen.

Ehdittiin hypätä melko monesti eikä tällä kertaa haitannut tönöttää osastossa. Heppakaan ei hermostunut odottelusta. Muiden suoritusten katsomisesta sai hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen. Loppuraveissa sain alkureippauden haihduttua edelleen pyytää eteen. Ope sanoi että sisätakanen pitäisi saada astumaan paremmin alle. Lisää pohkeita siis.

Suurempaa loppupalautetta ei saatu. Jotain ope kysäisi mutta taisin vastata vähän turhan yksitavuisesti ettei menty tarkempaan ratsastuksen analysointiin. Loppukäynnit meni taas muiden kuskien jutellessa keskenään. Ite olisin voinut ottaa opetusta vielä senkin ajan.

Tunnin jälkeen selän pesu sienellä. Olin sen verran hidas hepan hoitamisessa että rivakat kanssaratsastajat ehtivät purkaa esteet ja poistua paikalta. Lopuksi innostuin buukkaamaan vielä seuraavan estetunninkin. Nyt jälkeenpäin muistelen open sanoneen että se seuraava ois semmonen viikon kakkostunti.

Ladysta lukee tallin nettisivuilla että se on syntynyt 1998 ja on melko iso, osaava ja kaikin puolin mukava pv-tamma. Hyppää melko isosti ja innokkaasti.

Ongelmia:
en osannut ratsastaa lyhyeksi ja säpäkäksi

Parannusta:
kiva oli saada tamma
hyppäsi mukisematta kaiken
ei ollut ihan pystyynkuollut