Estekisoista hylsy ja musta silmä

Koska Kora myytiin niin ei ollut kovin selviä visioita seuraavaksi kisahevoseksi. Kyselin vinkkejä ja ehdotukset oli hyvin monelta Elliä. Ehdotettiin myös Assia ja muita, joilla en ole hypännyt ikinä tai juuri ollenkaan kentällä. Päädyin siis Elliin vaikka tiesin sen olevan riski. Hero olisi ollut kiva, samoin Reino, mutta nollatreenillä en enää lähde. Kakkosvaihtoehtoni olisi ollut varmaan Remu.

Ellille ei ollutkaan muita kuskeja, luulin väärin. Hepo oli vielä kuolainlomalla, joten mentiin hackamorella. Oma vuoroni oli luokassa kolmantena. Kisakorkeuden ollessa 75 cm. Lähtijöitä oli noin 15. Ei suuremmin jännittänyt missään vaiheessa. Radalla ei oikein ollut oikoreittejä, pelkkiä linjoja. 8 estettä ykkösvaiheessa ja 4 toisessa vaiheessa. Viikonloppuopen ohje oli laittaa Elli verkassa liikkeelle. Tunnilla ei ollut ollut kovin virkku. Kyllähän se verkassa liikkui muttei ihan parhaiten. Kivan kyttäilemätön oli. Vähän yritin ratsastaa eteen.

Ekat verkkahypyt otettiin oikeassa kierroksessa kakkoselle. Ensin mentiin kerran ristikkona, sitten kahdesti kisakorkeudessa pystynä. Hyppäsi hyvin ilman mitään ongelmia. Okserilla alkoivat ongelmat. Elli ei hypännyt, tultiin liian aneemisesti eikä jalat pysyneet kiinni.

Uusi yritys ja taas tyssäys. Onneksi ope oli kommentoimassa. Hepo kuulemma pääsi pitkäksi, tahti kiihtyi ja päästin ohjat löysäksi ennen estettä. Enkä huomannut itse mitään. Lopulta sain alkulaukan tarpeeksi ponnekkaaksi ja päästiin yli. Taisi tulla käsky tulla vielä uudestaan, en ole ihan varma. Kun lopulta oli semmonen olo että tarvitsisin vielä pari hyppyä alle niin kommentti oli että riittää. Hypättiin max 5 verkkahyppyä ja tuntui aika vähältä. Toki tuossa ei hirmuisesti ollut aikaakaan kun ryhmäverkan venyttäminen venyttää koko kisoja.

Käveltiin pitkin ohjin omaa vuoroa odotellessa eikä vieläkään jännittänyt. Kun päästiin radalle olin sisuuntunut että nythän me mennään niistä yli. Laukkaympyrä alle ja meinasi mennä jopa vähän holtittomaksi. Mutta Elli rupesi vähän imemään esteille. Ja nyt sain pidettyä vastaan. Kaksi ekaa ylittyi kivasti. Kolmosena oli laine ja taisin ite katsoa sitä enemmän kuin Elli. Saatoin sortua pieneen etukenotukseen ja hepo pysähtyi. Raipan napautus ei auttanut mitään. Uudella yrityksellä olin tulossa tehokkaammin mutta nyt ainakin hyppäsin ennen hevosta, joka teki aika viimetipan jarrutuksen. Heilahdin kunnolla etukenoon ja iskin oikean poskeni Ellin kaulaan (tai jonnekin sinne hevoseen). Eli hylsyhän siitä tuli. Olin tulossa vielä kolmannen kerran kun omistaja huuteli sitä myös. Nyt keskityin odottamaan hyppyä ja pitämään kunnolla tuntuman ennen estettä. Päästiin yli. Huusin matkalta että saanko hypätä radan loppuun. Vastaus oli että hyppää vaan. Ja nyt vihdoin rupesin pääsemään vähän jyvälle siitä miten Elli toimii. Ei enempää tyssäilyitä vaan sujuvasti perusrata loppuun.

Näemmä olen jalostunut ihmisenä jo sen verran että hirmuisia harmituksia ei tullut. Toki hetken vähän keljutti. Mutta harmitukset haihtui jo hepan selässä kävellessä. Nyt menee ihan treenin puutteen piikkiin tämä. Kyllähän se Elli osaisi mutta en ollut ellimoodissa. Olisi ollut kiva saada hypätä toinen luokka perään, veikkaan että olisi mennyt jo paremmin.

Kivoimmat kommentit oli että hienosti pysyin kyydissä Ellin pikajarrutuksessa. Jalustimetkin pysyi jaloissa, joten en omasta mielestäni edes meinannut pudota. Heilahduksen jälkeen palauduin samantien takaisin satulaan. Pitäisiköhän jatkaa hyppytreenejä Ellin kanssa? Veikkaan että Elli on kuitenkin lopulta helpompi hyppyheppa kuin Remu. Tästä riemusta seurasi tosiaan musta silmä törmäyksestä hevoseen. Mutta ei mitään kovin kammottavaa.


Annelle kiitos radan videoinnista.

Tältä näytti Ellin niiaus yleisöstä katsottuna.

Ja tässä videolta screenshot samasta tilanteesta.
Ratsulla on ainakin takajalat alla.

Näin niitä mustia silmiä saa törmäämättä oveen.

Elli myytiin syksyllä yksityiseksi, joten tämä jäi viimeiseksi kerrakseni Ellin kyydissä. Vähän jäi kaihertamaan.