maanantai 23. syyskuuta 2013

Entistä ihanampi ratsu: pv-tamma


Maanantaina oli taas Mallun tallin vuoro. Nyt siellä oli taas osattu laittaa mulle entistä passelimpi ratsu. Listassa luki Harmonia eli paikan tyttären kisaratsu. Vähän päälle 165 cm korkea kimotamma. Hepo oli otettu jo valmiiksi "käytävälle" ja varusteetkin tuotu. Pientä tammailua oli hoidettaessa mutta pääosin oli kiltisti.

Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Alkuverkoissa melko nopsaa Harmonia rentoutui ja nasahti pyöreäksi. Ihan tasainen ei toki ollut mutta enimmän aikaa kulki oikeinpäin. Ja jos siitä nousi niin enempi rentoutumalla rentoutui ratsukin takaisin. Ei mennyt kauaa kun hehkuin jo selässä tykkääväni tästä. Ope kyseli että tuntuuko hepo liian isolta. Ei ollenkaan.

Ekana tehtävänä tehtiin väistöjä. Ensin muutama käynnissä, sitten ravissa. Eka raviväistö oli vähän vaatimaton mutta nopeasti sain juonesta kiinni. Sitten tamma väistikin oikein kivasti ja tasaisesti. Eikä tarvinnut puskea yhtään. Tarpeeksi vaan pitää edestä että ristiinastunta oli riittävää. Lopuksi tehtiin siksak-väistöjä. Pituushalkaisijalle suoristus, väistö oikealle, suoristus ja väistö vasemmalle. Saatiin sekä kelpo väistöjä että jokunen oikein makealta tuntunut.

Tunnin ohjelmassa oli myös laukanvaihtoja. Itsehän en ole niitä juurikaan treenannut. Laukat nousi aika vaihtelevasti. Mutta oli enempi rauhallinen kuin ampaileva. Olisin saanut ratsastaa luultavasti vielä napakammin eteen ja muutenkin kasata menoa. Sillä eipä laukat vaihtuneet. Ja kun rupesin ajattelemaan vaihtoja niin levisi istuntakin, jonka seurauksena ratti meni rikki ja huideltiin minne sattuu. Osa käännöksistä meni lapa edellä roimasti pitkiksi. Kiva oli että käytettiin tähän aikaa eli yrityksiä sai useamman. Harmi vaan ettei oikein onnistunut. Jonkinlaisen raviräpöstyksen kautta sitten vaihtoi. Tulikohan lopuksi ehkä yksi jotenkin siedettävä?

Loppuraveissa taisi hepo olla aika reipas. En muista enää. Laukanvaihtojen hankaluus vähän tasotti hehkutustani tammasta.

Loppukäynnit käytiin kimotammojen kanssa kaksin maastossa. Jännitystä toi metsästä kuulunut rasahdus sekä paluumatkalla heppojen spurttikiihdytys parkkiksella. En tiedä mitä säikähtivät. Onneksi pysyttiin kyydissä. Eikä Harmonia monta askelta sännännyt päättömästi kun jarrut rupesi jo toimimaan. Toki tovi meni ensin kerätessä ohjia.

Hepalle tuli tunnilla niin kuuma että jäi talliin kuivumaan.

Ongelmia:
laukassa oli suuria ohjausongelmia varsinkin vasemmalle kääntäessä
en osannut vaihtaa laukkoja

Parannusta:
raviväistöt kivasti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora