sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oikean kouluratsun kyydissä


Sunnuntaina ei ollut tarkoitus päätyä ratsaille vaan käydä vain kuvaamassa Annen kisat. Varmuuden vuoksi pukeuduin kuitenkin asiallisesti tallivaatteisiin ja otin kypärän ja hanskat mukaan. Niinhän siinä sitten kävi että muutaman tunnin hengailun ja juoruilun jälkeen olin kysymässä paikkaa aletunnille. Olisin ollut hyvin tyytyväinen ei-vastaukseenkin, jonka meinasin ensin saada. Mutta vastaus olikin jotain täysin odottamatonta: Miskan voisi liikuttaa. Open hieno kouluratsu alle siis ja sillä tunnille. Ratsukoita tunnilla oli 6, kelinä +20 ja tunnin piti uusin ope.

Hepo oli nätisti talutettaessa ja tallissa. Vähän hääräsi muttei häiritsevästi. Harjaus, satulointi ja suitsinta onnistui hyvin. Itseäni jännitti enemmän kuin Hasset ja Valmat yhteensä. Yleensä kun minä ja vaativalle tasolle koulutetut hevoset emme ole kaikista parhaiten tulleet juttuun kun hepot reagoivat tahattomiin painoapuihini.

Satulassa oli alkuun tosi erilainen olo. En muista sanoinko olevani etu- vai takakenossa. Äkkiä siihen onneksi tottui. Miska oli reipas mutta tolkku. Ei mitään poukkoiluja vaan kuunteli apujani ja ymmärsi ne. Omistajalta tuli ohjeeksi olla pohkeiden kanssa jämäkkänä heti alkuun. Laitoin siis ponikannukseni jalkaan.

Ratsu oli hyvin avuilla heti alusta asti. Käynti oli hankalin askellaji kun en saanut ratsua jäämään rennoksi. Hetken pyöristyi ja nousi. Samoin takaosa monesti kiemurteli vähän omiaan. Ravi oli keventäen mukavaa, harjoitusravi taas aikamoista linkousta kuten kouluratsulta saattaa odottaakin. Laukassakin oli tolkku.

Tunnilla ei mitään hirmu ihmeitä tehty. Jakaannuttiin omille ympyröille tekemään siirtymiä. Mulle tuli sanomista karkailevista lavoista. Ihme ja kumma niin omaan istuntaani ei puututtu. Oli aika erilaista tehdä siirtymiä Miskalla. Alkuun laukka-ravisiirtymissä laukka lyheni ja lyheni enkä ollut kartalla että millä hetkellä hepo siirtyy raville. Kuulemma pääsi venähtämään liian pitkäksi siirtymissä. Noloa tunnustaa mutta laukka ei noussut ihan joka yrityksellä. Parani onneksi loppua kohti. Miskan kanssa tuntui että laukka nousi ulkopohkeesta. Tuntui myös etten saanut puolipidätteitäni läpi enkä valmisteltua siirtymiä kunnolla. Hepo ei jäänyt odottamaan.

Saatiin ite toivoa että mitä siirtymiä harjotellaan. Valitsin käynti-laukka. Laukat nousi nyt pyynnöstä mutta käynnille siirtymiset ei tulleet ihan suoraan. Käyntipätkillä hepo jännittyi ja nousi edestä, ihan rentoja nostoja ei tullut. Mentiin noin kierros-puolitoista laukkaa ja noin kierros käyntiä kerrallaan. Siirtymät suht tiuhaan kuitenkin. Vähän jäi semmonen olo että tuli tehtyä hepalla ehkä sen elämän laaduttomimpia siirtymiä. Paljon olisi ainakin parannettavaa vielä. Video kavaltaa.

Välillä oli aikaa kikkailla omiani ja yritin saada ratsua vähän kootumpaan muotoon käynnissä. Tuli sanomista että se kiiruhtaa liikaa. Mutta käynti parani sen jälkeen rennoksi ja suoremmaksi ja ope tuumasikin että pieni eteenratsastus taisi tehdä hepalle hyvää.

Olipa ihana päästä osaavan ja fiksun ratsun selkään. Kunpa tuntihevosetkin ois tällaisia. Kuskin hymy oli aika muikea tunnin jälkeen.

Laukkaa. Kuvat on valitettavasti videokameralaatua.
Annelle kiitos kuvista.

Ongelmia:
säätönappulat ei olleet ihan hallussa
kiemursi käynnissä

Parannusta:
oispa tuntiratsutkin tommosia
Videokooste siirtymistä. Kameran käytöstä kiitos Annelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora