Ensimmäinen punainen ruusuke

Lähes kuukauden tauon jälkeen pääsin taas hyppäämään Easylla. Mutten suinkaan treeneihin vaan Pikkaralaan seuraestekisoihin. Luokka 2, 85 cm, arv 367.1. Ilmottautuneita oli alunperin hurjat 56, lopulta vain 44 starttasi. Keli oli onneksi hyvä, puolipilvinen +18.

Aamulla ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan vaan kello soitti vasta vähän ennen kasia aamulla. Easy oli pihalla rauhassa mutta tallissa tosi levoton. Potki mahaansa kun harjasin, rauhottui kun en tehnyt mitään. Mutta elehti sen verran isosti että sai mahalääkettä varmuuden vuoksi. Tänään olin kirjaimellisesti kuski kun kyytsäsin hepan kisapaikalle ja takasinkin.

Kisakentän nurkilla joko ennen tai jälkeen suorituksen.
Minna kuvasi.

Mahaani jännitti taas enemmän kuin mua muuten. Radalla oli 13 hyppyä ja ratamestari taas sama kuin Haapavedellä ja leirikisoissa. Paljoa en ehtinyt rataa paperista etukäteen opetella. Sen verran huomasin etten meinaa muistaa kakkosen ja kolmosen hyppysuuntia. Nelosesta ysiin olikin sitten helppo homma. Muutaman hurjapään puheiden takia kymppiä käännettiin niin ettei siitä pääse hyppäämään suoraan yhdelletoista. Kovin hurjiin teihin ei ollut mahdollisuutta. Välit olivat melko pitkiä suhteutettuja.

Oma versio ratapiirroksesta.

Verkassa oltiin vähän turhankin hyvissä ajoin. Luokka alkoi 12.30 ja oma lähtövuoro oli 30. Käveltiin ensin pitkin ohjin. Alle parikymmentä ratsukkoa ennen omaa vuoroa käytiin ravaamassa tovi ja otettiin pari kierrosta laukkaakin. Sitten kävelin taas hetken. Selvisi että välistä puuttuu 3 ratsukkoa niin välikäynti ei jäänyt kovin pitkäksi. Otettiin kevyt verkka, kaksi hyppyä ristikolle, kaksi pystylle ja yksi okserille. Ei epäröintiä mutta vääriä laukkoja laskeutumisissa.




Pihalla ehdin katsella välissä muutaman radan ennen verkkaa, verkan jälkeen taas muutaman. Edellisen ratsukon suorituksen ajaksi päästiin kentälle. En erikseen esitellyt esteitä mutta ravailin ympäriinsä. Easy meinasi lähteä heti laukalla. Samoin yli-innokas kuski tervehti tuomaria jo ennen kun meidät oli kuulutettu. Lähtömerkin jälkeen ensin hepo säikkyi kentän vieressä olleita tavaroita. Sitten laukka päälle. Easy tuntui heti alkuun suht hyvältä mutta tein varmuuden vuoksi alkuun vielä ympyrän.

Vauhtia oli reippaasti. Myötälaukkoja en muistanut tarkistella kuin kahdesti radan aikana. Ei ainakaan pahalta tuntunut. Kakkosen jälkeen oli tarkoitus kiertää uralle asti sarjan välistä. Mutta en sitten kääntänytkään. Liian myöhään hokasin että hupsista vaan. Tehtiin sitten jo kolmoselle tiukempi tie. Mutta onnistui ilman hankaluuksia. Nelosen ja vitosen väli oli sen verran pitkä että opelta saadun vinkin mukaan sen voi ratsastaa myös omana lähestymisenään. Vitosen vieressä oli talo pelokkeena muttei haitannut meitä. Sarjalle ei ihan askel sopinut ja Easy otti vielä miniaskeleen ennen A-osaa. Olin kuitenkin hereillä ja osasin ratsastaa tilanteessa. Yhdellä laukalla väli eikä edes hirvittänyt. Sujuvat 5 laukkaa seiskalle ja saatiin jatkaa toiseen vaiheeseen.

Neloseste.
Minnan ottama kuva.

Kasi oli trippeli mutten sitä hypätessä edes huomannut. Ysiä Easy epäröi nyt vähän enemmän kuin vitosena mutta vauhdikkaasti (ja vähän kaukaa) loikattiin yli. Sen jälkeen hepo vähän kiihtyi eikä pidätteet menneet niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Kymppi hypättiin suunnitelmien mukaan vähän vinosti mutta sen jälkeen en saanut ratsua tarpeeksi nopeasti kiinni ja kääntymään, joten piti kiertää keskellä ollut puu ja ihmiset. 11 eli portti oli ainoa, jolle Easy selvästi epäröi. Pohkeet kiinni ja onneksi siitäkin yli. Sarjalle tultiin tällä kertaa paremmin ja vika väli edelleen sujuva 5. Joku meillä silti loppupuolella kopsahti. En vain muista enkä videolta huomaa että mikä. Onneksi pysyi ylhäällä.

Vitonen/ysi. Jälkimmäisellä kerralla oli vähän jännittävä.
Kuvasta kiitos Minnalle.

Easy rupesi jarruttelemaan jo ennen maalilinjaa, joten vähän joutui pyytämään vikan esteen jälkeen eteen. Suorituksen jälkeen tuli kuulutus että tällä tuloksella luokan neljänneksi. Ajattelin että parikymmentä ratsukkoa vielä niin kyllä joku menee ohi ja saan keltaisen ruusukkeen vitossijasta. Väärin meni. Pysyttiin nelosina luokan loppuun asti ja saatiin punainen ruusuke. Sekä tavarapalkintona hajunpoistaja. Tuloksista huomasin että kakkosen, kolmosen ja meidän välillä eroa oli noin puoli sekuntia. Jälkimmäinen käännösvirhe (kympin jälkeen) maksoi siis meidän kakkossijan.

Punaisen ruusukkeen kanssa.
Kuvan otti Anne.

Kunniakierroksella Easy yritti pahiten kuskata mua. Taas sitä ärsytti pahasti laukata muiden perässä. Välillä jouduin tekemään aika isojakin pidätteitä ja vähän pelkäsin että rupeaako se pukittelemaan. Pidätteitä protestoi heiluttelemalla päätä.

Mitäköhän se kuski haaveilee?
Annen ottama kuva.

Easy hyppäsi vielä toisenkin radan. Takaisin tallilla sitten se luikahti karsinan ovesta pihalle (vahdin huonosti) eikä antanutkaan kiinni. Tällä kertaa vielä ilman riimua. Käppäili naapurin pihalle syömään pyydystäjä perässä. Siellä onneksi antautui kiinni.

Kisaleffa. Anne kuvasi.