Avoja opettelemassa Valmalla (eikä laukattu)

Tänään kun kyselin tuntipaikkaa niin tarjolla oli vain Valma. Mikäs siinä, olinkin perjantain jälkeen haaveillut koulutunnista sen kanssa. Valmalla oli jo innokkaat kuntoonlaittajat, joten sain valmiin ratsun tunnille. Ratsukoita oli melko monta, jotain 7 - 9. Säätiedotus lupasi ukkosta mutta oli väärässä. Koko päivän paistoi aurinko. Lämmintä oli n. +17 ja me kentällä. Opena oli taas uusin tulokas.

Tänään Valma oli vähän rauhallisemmin aloillaan satulavyötä kiristäessä. Käynnissä ihan reipas. Alkuraveissa oli helposti pyöreä muttei kovin tasainen. Multa kaivattiin tasaisempaa kahden ohjan tuntumaa eikä ulko-ohja saisi olla löysänä. Vinkki tuli että laske kevennyksen tahtia, sillä Valma osaa salakavalasti kiihdyttää tai hidastaa. Tuli huomattua. Valma välillä veti ohjia multa käsistä ja hetkittäin taas heitteli turpaansa taivaisiin. Saatiin kyllä hyviäkin pätkiä. Kaikissa siirtymissä valitettavasti turpa nousi. Joka ikinen kerta. Myöhemmin malttoi seistä jo ihan pitkät tovit aloillaan kun kuunneltiin tehtävänantoa.

Alkutunnin käyntiä. Kuskilla selässä vähän liikaa notkoa.
Kuvasta kiitos Annelle.

Tässä selkä näyttää suoremmalta.
Kädet voisi kantaa paremmin ja kantapää olla hitusen alempana.
Kuvan otti Anne.

Me oppilaat ei esitetty aihetoiveita (en kehdannut huudella niitä siirtymiä koska olin ylimääräinen). Mentiin siis avoja. Valma ei kuulemma ole niissä kovin hyvä. Omasta mielestäni sain muutaman suht ok askeleen useampaan otteeseen kumpaankin kierrokseen. Välillä Valmaa vähän ärsytti ja se heitteli turpaansa ylös ja alas. Ei mennyt kuitenkaan hernettä pahemmin nokkaan kuten vähän pelkäsin. Muistelin meidän muinaisia (1,5 kk sitten) pohkeenväistöyrityksiä. Tehtiin voltteja väliin ja olin hirmu kärsivällinen. Oma takapuolituntuma ei vaan kovin hyvä avojen kanssa ole. Eihän se meno siis mitään huippua ollut.

Välillä Valma jännittyi ylös avossa (tai sen yrityksessä).
Anne kuvasi.

Avojen aikaan Valma rupesi painumaan käynnissä kuolaimen alle. Yritin sitä sieltä nostella mutta varsinkin volteilla kulki turhan matalana. Avoja ei onneksi hirmu pitkään tehty.

Toisinaan painui seuraavassa hetkessä kuolaimen alle.
Tämänkin ikuisti Anne.

Seuraavaksi mentiin kahdelle ympyrälle harjoitusravissa. Ensin oikea kierros, joka oli meille hankalampi. Alkuun hepo meni aika lujaa ja pompin. Kovin tasaista muotoa ei ollut vaan pää oli millon missäkin. Ope antoi vinkiksi että kun hepo myötää niin myötäisin minäkin sisäkädellä ihan reilusti pari sekuntia että hepon hermot riittäisivät paremmin. Vasen kierros sujuikin huomattavasti paremmin. Vauhti oli tasaisempi ja hepo rauhallisempi. Sitten ruvettiinkin jo keventämään. Höh, ei laukattu ollenkaan. Alkuperäinen suunnitelma että nyt pääsen treenaamaan laukan säätämistä ja sitä että kuinka herkästi laukka vahingossa vaihtuu jäi nyt testaamatta.

Vähän parempi hetki harjoitusravissa.
Hepan maha näkyy hyvin.
Kameran takana oli Anne.

Käsky kaartoon tuli jo 5 vaille tasan. Me alotettiinkin vasta vähän yli, joten itsepäisesti sitten kävelin vielä pitkin ohjin. Meinasin siinäkin maastouttaa itseni kun annoin hepan nuuhkia Annen kameraa. Kamera tipahti maahan, Valma säikähti ja meinasi poistua paikalta. Onneksi olin sen verran tilanteen tasalla että pysyin kyydissä ja sain taitettua hevosen pakohalut. Ei kauas päässyt, ehkä metrin päähän. Kamerakin selviytyi. Lopuksi testasin vielä peruutukset. Hankalaa oli ja vain 1 askel onnistui kerrallaan. Siitä sitten kehuin joka kerta.

Tallissa oli sapuskat odottamassa ja Valmaa kuumotti sen verran ettei olisi malttanut odottaa riisumista. Vähän yritin toppuutella mutta kunnon koulutushetkeä tästä ei tullut. Suitset otin kuitenkin pois ennen kuin annoin syödä.

Ongelmia:
ratsun raakuus
epätasaisuus edestä
avot, peruutus
ravin tahdin säilyttäminen
heppaa meinasi toisinaan hermostuttaa

Parannusta:
vaikka säikähti niin ei poistunut paikalta
ei kaahottanut kovin lujaa missään vaiheessa

Koostevideo tunnista. Annelle kiitos kameran käytöstä.