Perjantai-iltana oli taas estepäivä Assilla. Saatiin kaveri mukaan. Yhä esteistä tuli yksi pikkuinen radan poikki. Lisäksi keskilinjalle jumppa.
Alkuverkassa Assi oli ihan ok, ei kiihdytellyt ravissa ja laukatkin olivat vahvasti sinnepäin. Nyt osasin verkata sopivamman ajan ilman kommentointia.
En muista aloitettiinko ohjattu osuus taas ravissa. Tultiin kuitenkin ainakin laukassa ympyröillä maapuomin yli. Taidettiin aloittaa kahdeksikolta. Ole menossa uuteen suuntaan. Ei saa hidastaa kohti. Ei kiemurointia. Molemmat ohjat kädessä. Ja sitten puomi nousi kavaletiksi ja sama jatkui. Ei saa ruveta kiitämään. Vääriä laukkoja oli yhä paljon. Tuntui että joka kierroksella tuli uusi ohje vaikken saanut edellistäkään toteutettua. Taas turhautti kun tuntui etten osaa mitään enkä kaikista ohjeista tajunnut että mitä teen väärin. Kuulemma yhä heittelin ohjia liikaa pois. Mutten tiennyt että kumpaa. Assi kuitenkin hyppäsi kaiken.
Tämän päivän suuri riemu oli hepan melko täydellinen välinpitämättömyys katolta putoilevien lumien äänistä. Vaikka kaveri otti kipinää niin ei Assi välittänyt siitäkään. Jottei olisi liian ihanaa niin yhä oli kertaalleen vaikeuksia päästä laukkaan. Syy sama ikuinen kakkahätä.
Sitten tultiin suoran linjan ristikkojumppaa. En muista oliko vielä päissä maapuomitkin. Tämä meni ihan yllättävän hyvin. Paitsi sen yhden kierroksen kun en katsonutkaan eteen tulevia esteitä vaan viimeistä. Assi kompuroi ja rämmittiin läpi ja yli. Ope kuitenkin löysi tästä jotain positiivista. Olisinkohan nyt osannut pitää narut kädessä vai tasaisen ajatuksen eteenpäin? En muista enää varmaksi.
Saatiin kuitenkin sujuvia toistoja useampi kumpaankin suuntaan. Yritin myös skarpata että linjan jälkeen jatkettiin suoraan. Lopuksi pari ristikkoa nousi ja yhä meni hyvin. Edelleen melko pieniä. Mutta lohduttavaa että jokin sentään onnistui jos kääntäminen ei.
Loppuverkassa Assi oli taas suht hyvä. Ei ehkä ihan yhtä rauhallinen kuin viimeksi mutta toisiksi rauhallisin. Lopuksi käveltiin vielä maasta käsin. Ovea kohti meinasi olla kiire mutta osasi myös odottaa kun hidastin.
Ongelmia:
kääntäminen tarkasti ja tasapainoisesti
yhä heitin ohjia välillä pois enkä huomannut
taluttaessa tunki turvalla iholle ja tuuppi
Parannusta:
ei välittänyt katolta putoilevista lumista
suora linja meni siististi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora