Maanantaina pääsin pitkästä aikaa Aaltokankaalle. Muinaisen esteopen pitämälle pienryhmäestetunnille. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja minulle osui itselleni uusi tuttavuus Verna. Vasta tunnin jälkeen kuulin että tamma on vasta 6 v. En silti saanut nuorikkoa kun tunnin juniori oli vasta 4 v suokki, joka meni helpotettuja tehtäviä.
Tallin nettisivuilta:
"PEHAFE "Verna"
pv, tamma
synt. 2011
säkäk. 158 cm
Taso he B, hyppää innokkaasti ja melko etevästi. Saapui tallille kesällä 2017."
Pihalla oli -7°C ja maneesissa -2°C. Kasattiin pituushalkaisijalle kolme pystyä vähän vinoon.
Hoitaessa tamma oli utelias ja sosiaalinen. Ehkä aavistuksen huolestuva. Tykkäsin. Kovin pienen oloinen ja hassusti mieleeni tuli Ressu.
Menin penkiltä kyytiin ja ensin tamma meinasi peruuttaa pois paikalta. Sain sen kuitenkin houkuteltua takaisin asemiin ja pääsin kyytiin. Ei malttanut pysyä sitten enää paikoillaan. Kävelin alkukäynnit pitkin ohjin vaikka pari kertaa tamma jotain hätkyikin. Taisi ottaa ravipyrähdyksen.
Ratsain kuulemma jännittyy helposti mutta alkuraveissa kulki sangen rentona. Laukkojen kanssa oli ongelmia. Ensin nosti ja tiputti heti pois. Sitten en meinannut saada enää laukkaa takaisin. Raipasta vähän pukitti. Ei selvinnyt että onko tämä tyypillistä käytöstä vai aiheutanko tämän itse. Ja koska tamma oli niin vieras niin en oikein tiennyt että minkä verran sitä voi komentaa. Lopulta kuitenkin päästiin laukkaan ja matkan varrella se putosi vielä useasti pois. Ohjaus onnistui mutta välillä taisi olla mutkia matkassa.
Hypyt aloitettiin ristikolta. Vähän haparoiden osuttiin esteelle ja päästiin siistillä hypyllä yli. Myötälaukat hoideltiin jälkikäteen. Olikohan toinen vai kolmas esteelle lähestyminen kun tamma päätti ettei oikeastaan huvittaisi ja rupesi kiemurtamaan sivuun. En suvainnut tällaista ja pikkuesteethän pääsee vaikka ravissa. Sen jälkeen suurempaa venkulointia ei enää tullut. Taidettiin tulla pari estettä samalla kierroksella päädyn kautta ja sitten ruvettiin tulemaan suoraa linjaa. Oli sellainen olo ettei tamma olisi hypännyt moneen vuoteen.
Keskilinjan esteet tultiin siis suoralla linjalla. Ensin oli puomi, ristikko ja puomi. Taisi olla jotain puomeja ohjaamassa matkaa. Lähestyminen tuli joka kerta suht siististi ja suoraan mutta väliin mahtui mutkaa ja kiihdyttelyä. Yllättävän hyvin tästä selvittiin ja yllättävän nopeasti meno lähti paranemaan. Esteet nousivat pikkuristikoiksi ja jätettiin kolmas askel pois kun tamma rupesi imemään. Vaikkei ollut juuri aikaa ajatella niin osasin tehdä suht fiksuja päätöksiä. Tamma rentoutui ja meno suoristui.
Lopulta tultiin linja peräkkäin ensin oikealta, sitten vasemmalta pikkupystyinä. Meni oikein kivasti. Ja kun esteitä nostettiin 10 cm n. 75 cm korkeuteen niin sain toisen oikein siistin kierroksen. Myötälaukat ja rennot, sujuvat hypyt. Naureskelin opelle että vaati keppien noston että kuskikin rupesi skarppaamaan.
Oli oikein kivaa ja tykkäsin tammasta. Juuri tällaisista tulevat ne parhaat onnistumiset että noustaan vaikeuksista voittoon. Kehuin tunnin jälkeen tammaa tallinpitäjälle ja ope oli kuulemma kehunut menoamme. Lämmitti mieltä.
Ongelmia:
alkuun pudotteli laukkoja pois
pukitteli laukannostoissa
meinasi mennä pari kertaa esteistä ohi
Parannusta:
ei kieltoja
parannettiin huimasti loppua kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora