keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ensimmäinen kerta Keravalla rataesteillä

Keskiviikkona lähdin vihdoin ensimmäistä kertaa testaamaan estetuntia Keravan ratsastuskouluun. Sama paikka siis, jossa käyn kesäisin maastoestekurssilla. Tänään ratsujako toi alleni uuden tuttavuuden Wichitan. Alkuun utelias tamma, joka kuitenkin tykkäsi hoitamisesta vähän kyttyrää. Riimu päähän ja naru kaulalle ja pärjättiin hyvin.

Tallipose. Kumpikaan ei ihan edusta.
©Venla Vauhtimini

Luulin olevani todella hyvissä ajoin liikkeellä mutta kun paljastui että tammalle tulee etusiin pintelit niin lopulta olinkin sangen täsmällisesti valmiina. Hypättiin pihalla ratsaille ja käveltiin maneesille. Mielestäni tämä oli sangen hasardia, koska hepoilla ei ollut hokkeja ja maa oli luminen ja jäinen. Kaikki kuitenkin pysyivät pystyssä.

Ratsukoita piti olla alunperin 5 mutta huolittiin kuudeskin mukaan. Ope kysyi erikseen että onhan se ok. Mainitaan vielä että kaikki tuntikaverit sekä ope olivat todella mukavia. Esteet olivat maneesissa valmiina ja kivan isoilla korkeuksilla tyrkyllä. Kun niitä sitten laskettiin vuorotellen meidän hypättäväksemme ja myöhemmin nostettiin niin yhä jättiesteet olivat vieressä kertomassa että pieniä ovat. Oikein hyvä metodi minun päälleni!

Alkuverkka saatiin tehdä sangen vapaasti ja iloisesti. Vapaa suunta ja sangen vapaa askellaji. Kommentteja ei opelta juuri tullut. Tuntikaveri varoitti etukäteen että Wichita on porukan säpsyin. Vähän reagoi katsomossa liikkuviin ihmisiin muttei mitään kovin suurta. Mutta kun kevyessä ravissa poistui pelottavasta kulmasta yhtäkkiä sivulle niin hetken oli aika hutera olo kyydissä. Pyörittiin hetki pääty-ympyrällä ja ehdotin että josko mentäisiin lähemmäs kulmaa. Tuntikaveri vinkkasi että patistuksella tammalla voi mennä kuppi nurin. Kannattaa unohtaa kulma hetkeksi ja myöhemmin saattaa mennä sinne ilman ongelmia. Ei lopputunnistakaan ihan kulmaan asti päästy mutta onneksi jännittymisalue kulman lähellä ei ollut kovin suuri. Pääty-ympyrä onnistui parin askeleen jännittymisellä.

Laukat nousivat näppärästi ja rullasivat ok. Laukka oli silti meidän epäpyörein askellajimme. Käynti ok, ravi suurimmaksi osaksi ok. Asettaminen vasemmalle tuntui hankalalta ja oikea kierros oli helpompi. Mutta aika vähän ajattelin asetuksia.

Hypyt aloitettiin pikkulankulta. Edessä ja takana maapuomit. Useampi kerta ja este nousi pikkuhiljaa. Ensimmäiset 3 kierrosta tuli sanomista myötäämisestä. Piuden käskyt myötäämättömyydestä olivat liikaa mielessä. Sitten myötäsin liian epätasaisesti ja väärään suuntaan. Kun lakkasin ajattelemasta asiaa, meni hyvin. Sen jälkeen piti vielä keskittyä suorana lähestymiseen. Siitä tuli jokusen kerran sanomista. Mutta itse esteet tamma hoiti kuin juna. Sillä oli myös hyvä ponnistuspaikan taju. Tultiinkohan lankkua lähemmäs 10 kertaa?

Sitten tultiin muistaakseni heti 4 hypyn pikkurata. Lankku, päädyn kautta ympäri ja okseri puolilävistäjällä, uran kautta pitkä kaari ja taas lävistäjämäisesti lainepysty, päädyn ympäri ja lävistäjämäisesti okseri. Wichita kiihtyi aavistuksen mutta tuli myös takaisin. Ensimmäinen kierros ei ollut ihan niin tasainen kuin olisin halunnut. Korkeutta oli ehkä 60 - 70 cm? Taidettiin tulla kolme kierrosta ja tasaisuutemme parani. Ennen vikaa estettä oli ohje ratsastaa tamma sisäjalan (vasen) ympäri ja huolehtia turpa menosuuntaan. En ollut yhtään huomannut ajatella tuollaisia.

Vikalla kierroksella tultiin perään vielä 2 askeleen sarja. Hevonen oli hallussa ja sai tehdä hallitun lyhyemmän tien. Otin laukkaa ehkä jopa vähän liikaa pois kun ajattelin 10 metrin välin radan loppupuolella jäävän meille ahtaaksi. Heppa hoiti homman ja olin tyytyväinen. Oli kivaa!

Loppuraveissa oli kivan tasainen. Ehkä vähän takapinkeä kuitenkin ja tuntui odottavan että koska hypyt jatkuvat. Oikea kierros yhä paljon helpompi kuin vasen.

Tallissa sai lämpöpintelit yöksi jalkoihin, ei tököttejä. Ope käski ilmoitella mitä päätän. Kevääksi olisi vakipaikka tarjolla. Jäin lopulta arpomaan enkä mennyt.

Tallin sivujen esittelyteksti:

Wichita
Tamma, s. 2004, Saksa
i. Welt Hit IV, ei. Fagott
Omistaja: Suomen Nykyaikainen 5-otteluliitto
Laadukas tamma, omaa hienot liikkeet sekä hyppää hyvin. kilpaillut kaikissa lajeissa aluetasolla.

Ongelmia:
ei päästy yhteen kulmaan
ensimmäisellä kerralla kun äkkipoistui kulmasta ravissa niin kuski oli vähän huterasti kyydissä
kuskilla oli alkuun ongelmia myötäyksen kanssa
matkat tallilta maneesille ja takaisin lumella ja jäällä pihan poikki ilman hokkeja olivat aika hasardia

Parannusta:
esteet hoiti kuin juna

Venla kuvasi tuntiamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora