Tätä varten me elämme

Sunnuntaina ratsastin Hempan itsenäisesti. Suunnitelmissa oli pyöritellä vähän maneesissa sekä käydä maastossa. Lopulta päädyin menemään ensin maastoon. Koska lupa oli pohjien mukaan mennä kaikissa askellajeissa niin näin päätin myös tehdä. Seuraa ei löytynyt mutta siitä huolimatta mentiin. Ennen lähtöä vaihdoin hokituksen ohjeiden mukaan kevätasetuksille. Edestä kärkihokit pois ja yksi irronnut kantahokki takaisin. 8 hokin voimin liikkeelle siis.

Päätin mennä aiemmalle talvilenkille. Sillä reissulla tulee yleensä vähiten jänniä paikkoja ja vastaantulijoita. 2 autoa tuli vastaan, niistä Hemppa ei sanonut mitään. Aidan takana räkyttävistä koirista vähän jännittyi.

Autotie oli paikoin sula ja märkä. Mennessä mentiin ravia ja hyvin hillittyä laukkaa. Jäisemmät paikat käveltiin. Tien päässä reitti autiotalon ohi oli lumella ja koska ravissa vaikutti hyvältä niin otettiin siihen laukkapätkä. Hempalla ei ollut kiirettä vaan laukkasi rennosti. Pieni metsäpätkä päästiin tilsoitta. Pellolla mentiin vaihtelevan pohjan takia käyntiä. Peltojen poikki menevä pätkä oli lumella ja siihenkin otettiin laukkaa. Vasta loppua kohti Hemppa heräsi ja vähän lisäsi vauhtia. Seuraavalla ravipätkällä piti jo toppuutella. Takametsälenkki mentiin käynnissä. Paluumatkalla käytiin laukkaamassa peltojen poikki menevä pätkä uudestaan. Ensimmäiseen suuntaan maltilla mutta takaisinpäin Hemppa halusi venyttää askelta. Pohjan rajoissa sallin. Kaarteisiin himmasin.

Takaisinpäin taas hitunen ravia sekä käyntiä. Autiotalon ohi otettiin viimeinen laukkapätkä. Reippaahkosti alkumatka mutta loppumetreille talon ohi Hemppa vaihtoi neliin. Ei siinä ehtinyt enää kiihdytellä vaan piti ottaa raviin. Paluumatka taas pohjan mukaan käyntiä tai ravia. Koirien kohdalla oli lopulta pakko ottaa käyntiin kun heppa meni niin pinkeäksi. Ravissa askel venyi mutta malttoi kuunnella jarrut.

Kuvakulma ratsailta.
©Minä

Suuremmin ei kävelty kun hetken huili tuli kuitenkin maneesiin siirtymisestä. Siellä olikin tyhjä halli tarjolla. Käveltiin kertaalleen pitkin ohjin ympäri ja sitten tuli jo seuraakin. Pyörittelin noin vartin ravissa ja laukassa ympyröitä. Oikeassa kierroksessa ravi tuntui vähän epämääräiseltä. Vähän siinä rajoilla että tahdittiko Hemppa. Suorilla ja vasemmassa kierroksessa tuntui ihan normaalilta. Mietin että kuvittelinko omiani. Siirtymät oli vähän epämääräisiä mutta muuten oli aika hyvä.

Laukkapätkien huippunopeus maastossa oli 33 km/h. Taisi molemmille tehdä ihan hyvää päästä vähän tuulettamaan päätä.

Keväinen tarha.
©Minä

Ongelmia:

pari hätkähdystä maastossa

epämääräinen tunne maneesissa oikean kierroksen ravista

Parannusta:

pitkästä aikaa pääsi tuulettamaan pääkoppaa